Ja sitten tuli pöytä vastaan. Tai aika montaki pöytää. joo siis tänään oli todella seko päivä, sekopääpäivä sekopäiväpää, emt. Jatkuu näköjään edelleenki. Konttasin pöydän alle ja löin pääni johonki rautaseen systeemiin, niin että kolahti. Hyvä ettei se kone tippunu alas sieltä. Siis tämä tapahtu yliopistolla. Sitten keksin jonku tooosi hauskan jutun, että kun kaveri oli ostanu tuliaisen siskolleen, nii se on kökköpöllö. Kyllä. Kyseessä siis oli semmonen puinen pöllö. Joka näytti ihan pallolta. Kaverit epäili sitte siinä vieressä ku hekotin silmät kyynelissä (taas yksinään) että oon tavannu henkilön nimeltä Aivo T. Ärähdys. no voitte arvata. meinasin sit tukehtua nauruun, että kiitti vaan, onneks tokenin siitä sit hiljalleen.
Epäilen kyllä edelleen, että mulla on jonkulainen trauma tullu, kun lukiin tuon rakkaan siskoni päiväkirjaa, niin pyrskähtelin täällä yksinään ja äiti luuli että itken. 0.o kumma juttu. voiko naurun ja itkun oikeesti sekottaa keskenään. nyt on taas energiaa sen verran että tehtävien tekemisestä ei tuu mitään. Pitäis kirjottaa luentopäiväkirja arkeologisesta kulttuuriperinnöstä ja etiikasta, mutta hmm. Taitais tulla piiikkasen liian lennokasta juttuloista. Kirjotampas sit meidän ainejärjestön lehteen pari juttua tässä, niihin tämä mielentila on oikeen oivallinen.
Emmä taida muutenkaan ihan viisas olla, mutta se ny on tietty kauan aikaa jo, siinnä ei oo mitään uutta. Päästelin taas sammakoita suustani tänään, on kumma jos kaikki ei ala kattoon kieroon tuolla. xD
Keijo kiittää ja kuittaa.