pakotin tännään itteni menemään puoleksi tunniksi käveleen keskustan katuja
ja tuijottaa jokkaista vastaantulijaa silmiin koska ne ei ajattele musta mitään,
ne ei tunne mua, ne ei tiiä mitä oon joskus teheny, niitä ei kiinnosta joku randomi
vastaantulija, ne ei ajattele mitä mää ajattelen eikä niitä kiinnosta mikään yllä
mainituista seikoista.
mutta en minä pystyny siihen. pakenin kirjaston hiljaisuuteen teeskentelemään
fiksua, luenhan kirjoja.