yooo. kello 1:11 väsynyt tuomas, kellon huomas, kello on jo paljon, pitäis olla jo nukkumas, huome kouluu, en sillo jaksa pistää jalkoja housuu, katon ikkunast ulos, en nähny auringon nousuu.. jatkan jumitusta, en pelkää täs yös sitä pelottavaa kummitusta, telkkari fobiaa kuumottamassa, täs mun mustassa tuolissa. pelkään et tuun sokeeks ku katon tota valoo telkkarissa, pelottavaa, mut en haluu silmälasejakaa, silti katon sitä seuraavaks huomenna.
aamul katon et aurinko on jo noussu,oliskoha munki pitäny jo pitkää olla hereil? meen alas safkaa, safkaan perus muroja. laitan niihi maitoo ja sokeria.
kouluu matkalla käyn tos kamppulassa, pummaan röökin,.. tulitikutki on kotona. jatkan matkaa poltan tupakkaa.. se loppu enne ku huomaankaa, sitte oon jo edupolil, linnut laulaa, nään maassa tyhjän kaljakorin. ajattelen, et paljonkoha kello on? kaivan puhelimen taskusta en nää siitä mitää, vaikka pitkään odotin. ei se haittaa jatkan matkaa siitä huolimatta. mietin ku guositettii vknloppuna, vappun kello 12 kaupungissa, hmm.. olis pitäny olla vähäse reippaampii. saavuin koulun pihalle ja kello oli kolme. rauhaa