IRC-Galleria

joo nyt on sit paluu todellisuuteen alkanu,, hienointa ehkä se et intti on käyty ja tätähän odotettii se 270 pv :) MUTTA, viikon ollu kotona ja ei siel armeijas nii perseest loppupeleis ollukkaa ku sillon kuvitteli.. täällä se aika vast hiljaa menee ja minuutit tuntuu tunneilta ja tunnit päiviltä, ei oo enäää sitä peltikaappia mitä aina vittuuntuneena sai mäiskiä kenttälapiolla.. ei oo enää sitä perkeleen asetta mikä aina oli tiellä..ei oo sotkun munkkeja eikä sitä kuumaa kirjaston tätiäkäää enää joka pv näy.. vois varmaa mennä töihin johonki ku jaksais kävellä ovest vaan ulos :D

Neitsyt:

on ilmavaivainen valittaja, joka saa näppylöitä joka asiasta, myös siitä, että huomaa finnin poskellaan.

He luulevat osaavansa kaiken ja tunkevat meisselinsä joka koneeseen, yleensä katastrofiseurauksin.

He mielistelevät esimiehiä ja jos pääsevät itse johtajaksi, heille nousee urea kilsan verran yli hilseen.

Puolenyön aikaan surumielinen laskuhumala sitten iski, ja miika uskoutui puoleksi tyhjentyneelle pupupallolleen. Ja seuraavana hetkenä miika nukahtikin lattialle tuo ainoa ystävä kainalossaan.

Aamuherätys ei ollut iloinen. Ulkona haisi paska. Suussa oli paha maku, ja flunssakin oli tainnut iskeä. Lattialla oli rusentunut tippaleipä, ja pupupallo oli puhjennut. Kyynel vierähti melkeen miikan silmäkulmasta. Saipa opetuksen, miika, juhlinnan vaaroista. Ja polkupyöränpaikka pupupallon kyljessä muistuttaisi siitä vastakin. miika päätti, ettei enää ikuna juhlisi näin lujasti. Vaikka tästä vapusta tapahtumat eivät loppuneet.

Yksi vappu taas aluillaan. miika muisteli edellisiä vappuja, kävipä mieli epähuomiossa siinäkin, mitä tähänastisessa elämässä oli tullut tehtyä. Ei erityisiä muistikuvia. Vapuista ei sitäkään.