IRC-Galleria

Veikkaanpa että olen tekstieni innokkain lukija- siinä mielessä galtsu muistuttaa kiehtovalla tavalla erästä muinaista samettikantista päiväkirjaa, johon kirjoittelin tuumauksia elämästä.

Otan riskin ja pistän otsikkoon tuon kamalan, "osa I" - voihan olla, että tämä jää tyngäksi ;)

Jälleen vuorossa mietiskelyt Pelin (pidän sitä vielä varsin epätodennäköisenä, mutta toisaalta jo aika pitkään muhineena mielen leikekirjana) hahmot ja hahmojen ohjaamiseen tarvittavan CIE-moottorin logiikka.

CIE on ikäänkuin tietokoneen ohjastamien hahmojen ajattelukoneisto.

Sen tarkoitus on luoda äly, hahmotuskyky, ja myös kenties dialogi pelissä.

Kun aloittelin joskus 10-kesäisenä roolipelien ja seikkailujen pelaamisen, en oikeastaan kauheasti keskittynyt keskustelujen sisältöön.

Sittemmin olen huomannut, että nimenomaan keskustelujen kautta pelissä luodaan miljöön tunnelma ja annetaan mielikuvitukselle riittävästi potkua täydentää pelimaailmaa oman ajatettelun kautta. Pelithän ovat aina jonkinlainen sekoitus omaa ja pelintekijän valmiiksi luomaa. Oleellisesti seikkailu käydään kuitenkin aina pelaajan aivoissa, ei ruudulla. Sama juttu kuin kirjan tai elokuvan kokeminen.

Generointi on haaste; miten antaa koodille riittävästi älyä, jotta se voisi luoda uudenlaisia tilanteita ja keskusteluja? Haen jotain Angband/Moria/Rogue/Ultima Underworld -sekoitusta. Noiden pelien, oli niissä grafiikkaan panostettu tai ei, taustalla on aikamoinen kasa koodia. Osa liittynee nimenomaan tekoälyn kaltaiseen tekniikkaan.

CIE sisältää löyhästi neurologian kautta mallinnettuja kuvioita ihmisestä, siis meistä; miten toimimme erilaisissa tilanteissa. Ongelmana on kenties se, että noita prosesseja on hyvin vaikea "löytää" tai pirstaloida palasiksi, siten että ne voisi koodatakin.

Kehittely on kiehtovaa! Hidasta, mutta hauskaa puuhaa.

Oli synkkä ja viileä aamuyö. Tux heräsi tunkkauspöydältä, hieman pöllähtäneenä... entistä ehompana, kovien sätösten jälkeen.

Joululahjaksi saadusta Steve Jobs -kirjasta tuli luettua melkein saman tien noin 60 sivua. Pläräilin sen läpi nopeasti myös kuvien osalta. Kiinnostava tosiaankin, paljon sellaista mitä en ole tiennyt, vaikka aika tarkkaan tietokonemaailmaa on tullut seurattua aina 1980-luvun loppupuolelta saakka.

En uskalla väittää että olisin täysin objektiivisena pysynyt, mutta jotenkin kirjan saamisen jälkeen on myös alkanut kiinnostaa iMac käyttökoneena :)

Perjantai. 13. vieläpä

Ei kummempia holokannella. Kone toimii.

Pieni promo,
http://jukkasoft.wordpress.com/2012/01/13/security-cyclone/

Viimeisin artikkeli, aattelin kirjoittaa paljon kyselevämpään tyyliin. Tietoturvasta tällä kertaa.

Kahvilakysely oli tosi mielenkiintoinen! Mahtavia ideoita, ja paljon sellaista mitä en ajatellut että voisi olla olemassa. Idea lähti siitä, että käytän itse paljon paikkoja ja usein tulee mieleen esimerkiksi tuki läppäreille ja kännyköille.

Kiitos osallistuneille!

Jotenkin eilinen iltakävely, ulkona syksyisehkössä ilmassa inspiroi. Tähtitaivas näkyi hyvin, oltiin koko poppoo reippailemassa. Taivaalla selkeästi nähtävissä Vega, Jupiter, ja liuta muita. Tänään etsiskelin paljon netistä tietoa optiikasta ja käytännön astronomiasta - ties vaikka joskus innostuisi tekemään oman putken, tai jollain muulla tapaa lisäisi "silmiensä tehoa".

Optiikan kaverina menee mukavasti muu fysiikka. Itse asiassa optiikka oli se osa-alue, joka kaikkein vähiten kiinnosti lukioaikoina. Jännä että sekin elää ja muuttuu paljon kiinnostavammaksi, kun alkaa huomata jotain käyttöä tuolle tieteenalalle. Niinhän se usein menee - harva asia kiinnostaa vain puhtaasti teoreettiselta kantilta.

Jotenkin eilinen iltakävely, ulkona syksyisehkössä ilmassa inspiroi. Tähtitaivas näkyi hyvin, oltiin koko poppoo reippailemassa. Taivaalla selkeästi nähtävissä Vega, Jupiter, ja liuta muita. Tänään etsiskelin paljon netistä tietoa optiikasta ja käytännön astronomiasta - ties vaikka joskus innostuisi tekemään oman putken, tai jollain muulla tapaa lisäisi "silmiensä tehoa".

Optiikan kaverina menee mukavasti muu fysiikka. Itse asiassa optiikka oli se osa-alue, joka kaikkein vähiten kiinnosti lukioaikoina. Jännä että sekin elää ja muuttuu paljon kiinnostavammaksi, kun alkaa huomata jotain käyttöä tuolle tieteenalalle. Niinhän se usein menee - harva asia kiinnostaa vain puhtaasti teoreettiselta kantilta.

Ajoittain en vaan voi olla purskahtamatta nauruun, tai itkuun, painiessani IT-asioiden kanssa.

Paras analogia joka koko hässäkästä tulee mieleen, on Linnanmäen Vekkulan edestakaisin (ylös, alas) menevät portaat. Niissä hiisataan ja sekoillaan, kunnes ajoittain ymmärretään

logiikka, ja sitten taas vedetäänkin takapakkia. Askel ylös, ja pari alas. Joskus hirvittää, ja toisinaan se on pirun hauskaa puuhaa.

Parhaimmillaan informaatioteknologian utopistisen hyvä toteutus todellakin nopeuttaisi, tehostaisi ja tekisi elämästä kaikin puolin mukavampaa. Ja huom! Tämä on utopia, jota
todella ei tulla saavuttamaan.

Mooren laki kertoo, paljonko sirun pintaan tulee lisää portteja eli periaatteessa se kertoo, miten asiat etenevät. Oikeasti Mooren laki kertoo, paljonko pollaa alkaa pakottaa vuosien saatossa.
Vaikka pilvessä ollaan (tai ehkä juuri siksi), niin tietoa vatkataan monenlaisessa mosaiikissa. Välillä bitit ovat kovalevyllä, SSD-muistissa, USB-tikulla, SD-kortilla, Micro-muisteissa; serverillä, Azureissa, Amazonissa, CD:llä, DVD:llä, jopa ehkä vielä korpullakin. Ei ole ainakaan valinnanvarasta puutetta.

Ennen kaikki oli C: -aseman juuressa olevassa yhdessä hakemistossa. Vaikka on ihan hirvittävää huomata olevansa ns. wanha, niin pakko todeta, että ennen moni asia oli paremmin.

Nykyään tärkeää tuntuu olevan se, että yrityksissä tieto on niin
hujan hajan, että voidaan soittaa Konsultti Oy:lle ja tilata kahden vuoden kevätsiivous.

Hintakaan ei hirvitä; kahden tusinaa siistiä mormonia lähtee noin... 200,000(?) euron hintaan.

Jakopiste-konsultit hitsaavat kiiltävän intran, JAHKA firmassa on uusittu kaikki serverit, CTO, kahviautomaatti, ja käyttöjärjestelmät. Näemme taasen parin vuoden päästä.

En sinänsä pidä pahana, että on syntynyt uusi kädestäpitäjien joukko, jotka siivoavat tietoa ja kertovat miten sitä pitäisi jakaa. Mutta on jotenkin absurdia, että monet uskovat sen tosiaan vaativan joka kerta jumalattoman kalliita investointeja.

No niin, pidän turpani kiinni hyvistä Tenaattori-vitseistä, koska oikeasti näitä Neuvostoliitto-tyylisiä megaoperaatioita tekevät monet muutkin. Toisaalta, ei asia ole niin synkkä - voit tehdä IT:n retusointia hyvällä omallatunnolla, tietäen että osa rahastasi päätyy erään suuryrityksen filantrooppisen rahaston kautta Afrikan vesivarantojen hyödyntämiseen humanitäärisessä työssä. Hyvänä esimerkkinä IT:n hulluudesta on ralli, jota kutsun nimellä "Täsmäytä numerot".

Tässä rallissa pitää arvata, mikä palikka toimii minkäkin vuosimallin toisen palikan kanssa. Jos esimerkiksi ostat uuden puhelimen, tuttavistasi 90% on jossain eri leirissä, ja omakin tuttu

konfiguraatiosi on nyt hieman sekoitettu. Juuri sinun puhelimesi valmistaja ei ole ehtinyt, jaksanut, ymmärtänyt tai jostain muusta syystä vain tehnyt sitä pientä palikkaa, jolla puhelin puhuisi samaa säveltä tietokoneesi kanssa. Ja tätä tapahtuu muillakin kuin
ZTE Bladella :-)

Hyvällä tuurilla osuit hyvätapaisen kumppanin pariksi; ja saat ajurisi ja apuohjelmasi siististi netistä. Puhelin tekee hommat itse, ja suosittelee ottamaan kupin kahvia sillä välin. Siihen saa myös antivirusohjelman, ja puhelin aidosti hyödyttää elämääsi. Muista silti verkkovalinnat manuaali-tilaan itä-rajan tienoilla, ja matkustaessasi - tai muuten huomaat erikoisen efektin nimeltä:
"On bittejä, ja on vitun kalliita bittejä".

Huonon partnerin kanssa käykin niin, että kun yrität ladata koneellesi yhdyskalikan, niin Internet valahtaa Javan ajonaikaisen tietokantamodulin virheilmoitusta -- kielellä, jota et ymmärrä. Pari, kolme sivua virheraporttia piristää kummasti päivää. Lähin helpdesk-numero on suurinpiirtein Andromeda-galaksissa, joten ei muuta kuin rimpauttelemaan. Muista parin vuoden aikaero.

Ennen oli Windows 3. Nykyään on Käyttis x.y.z build 14892134 jossa on kiinni supply pack 7.2alfa ja sen päällä spesiaalisuodin Tööt, antimuurahaiskiillotin Super-10, HushusKilke 4 ja ilmainen SpessuWare 2 ja.. tadaa! Näillä mennään.

Yritän nykäistä jotain hauskaa vielä auto-analogioista: tämä muistuttaa tilannetta, jossa ostit auton siinä uskossa, että mm. jarrut, kojepaneeli, metallikatto ja käsijarru kuuluisi vakiohintaan. Ehei!

Jotta homma ei kuitenkaan alkaisi muistuttaa junan vessaa, niin pistämme kiskoille hieman lisää lunta: edellä kuvatun lankavyyhdin toivotaan ja uskotaan toimivan kumppanifirman open source

-hipinretkujen vääntämän käyttöjärjestelmän kanssa, jossa on lähinnä keskitytty puristamaan niin hieno tekstieditori, että sillä voisi vääntää timantteja vuohenmaidosta. Ihan aina nämä kaksi eivät
saumatta sovi keskenään, mutta sitä varten on räätäleitä.

Muistathan: "...etsitään nälkäistä, haasteita pelkäämätöntä räätäliä tuottamaan innovatiivisia ratkaisukeskeisiä.." <- juuri nämä ovat niitä droideja, joita etsimme. Nälkäisyyttä muuten tulee kummasti, kun räätäli on ollut pari vuotta työttömänä.

Firmojen välissä on kahden luksuskämpän arvosta suodatinrautaa. Juuri kun olit jo soittamassa sinivuokoille siitä omituisesta hakkerista, joka tekee jotain "penetraatiotestejä" (!!!), niin saitkin kuulla että nämä ovat niitä valkohattuja, joita tarvitaan pitämään rojut sisässä. Toinen ilmiö, jonka observoinnista aikoinaan olen harvinaisen ylpeä, on "IT:n Rubiikin kuutio". Kun väännät systeemistä joitakin ominaisuuksia esiin, menetät toisia. Et voi koskaan saada kaikkea haluamaasi, edes hyvin primitiivisellä tasolla, vaan joudut aina valitsemaan mitä herkkuja otat ja mitä jätät samalla myöskin ottamatta.

Tosin IT:ssä värit on valittu siten, että ne näyttävät ostohetkellä hieman toisilta. Vasta käytön myötä huomaat, mitä jäi puuttumaan. Mutta niin se on rehellisesti sanottuna kaikessa kaupassa.

Tappelin tänään noin 40 minuuttia McDonaldsin ilmaisen WLAN-verkon kanssa. Ensinnäkin tuo ilmaisuus on mielenkiintoinen juttu. Kirkuva mainos Mäkkärin ovessa sanoo "Free Wi-Fi!", ja aivan, ilmainen se on.

Joudut vaan rekisteröitymään ensin pilvipalvelimelle, vannomaan että olet kiva, ja sen jälkeen saat 1 (yhden) tunnin aikaa verkossa. No, vink vink, ei se oikeasti tiedä kuka olet, joten kun rekisteröidyt sen jälkeen jonain muuna, niin saat ihan niin monta tuntia kuin haluat.

Mikään ei ollut muuttunut viime kerrasta, paitsi etten vain saanut millään enää yhteyttä.

Suomessa on niin loistava kombinaatio "huipputeknologiaa": halvalla rakennetut paskat operaattorien verkot, ja sen lisäksi haistavittu-asenteella toimiva palvelu: jos satut olemaan alueelle, jonne verkkoa ei tule kuin Manulle illallista, niin jäät käytännössä ilman - tai voit ottaa 2 vuoden vank... määrä-aikaissopimuksella varustetut 0.06 -megabittisen kikkulan tai tökkylän.

Tällä ollaan menty viimeiset 11 vuotta. Sitten vuoden 2000 maassa ei ole tapahtunut mitään kunnianhimoista, jollei optiokeinotteluja lasketa. Se on tosi sääli. Maa on täynnä korkeakoulutettuja, idearikkaita ja päteviä insinöörejä. Mutta jokin pitää kynnet sisällä.

Ehkä ruuhkavuosien sedaatio? No se perhe, helvetin hieno järkkäri, kiva palkka, ja varmistettu positio yrityksessä.

Miksi tehdä mitään erikoista? Sitähän voisi lukea vielä yhden arkkitehtuurikirjan lisää, niin sitten on 35 opasta luettu ohjelmoinnin teoriasta. Ja kun Rapid, XP, Agile ja Blue Arparagus v2 -ohjelmointimetodologiat on käyty läpi (englanniksi, suomeksi ja kiinaksi), niin kyllä niitä on jo tullut uusia markkinoille; muista "..in practise" kirjojen nimeen vannomme!

Teorialla keksinnöt tehdään. Vai?

"Can-do". Yksi lainasana. Jep. Suomeksi, asenne. Apinanraivoa ja menestystä!

P.S. poskessani on kieli.

Ihana olla sisällä lumisateen aikana. Aika hieno tunnelma, tulee sellaista höyhenenkevyttä sadetta, runsaasti.

Juuri niinkuin meteorologian sadetutka ennusti. Klo 10-11 on kovat sateet. Muuten ilma leuto; pakkasen puolella nippa nappa.

Aamulenkit ja ylipäätään liikunta tekee niin hyvää. Läpi talven en oikein osannut valita mitään lajia mikä olisi pysynyt, en kauheasti diggaile kuntosaleja tai muita sisäpaikkoja. Uinti on tosi kivaa, pehmeä laji kehollekin ja saunomisesta tykkään kuin hullu puurosta..