tää on taas niitä aamuja joilla ei tunnu olevan MITÄÄN merkitystä... ei pakollista tekemistä, muttei kyllä mitään erityisen hauskaakaan ja uni painaa silimiä. mietin asioita taasen johonkin yhteen asti yöllä ja kuinka ollakkaan ne sitten tunkeutuivat uniin. painajaista toisensa perään. onneksi jäkaapissa on vielä eilistä rahkapiirakkaa... se saa kelvata aamupalaksi vaikka olenkin vannonut että aloitan pian laihdutuskuurin... hmm.. no, tammikuussa se on parasta alottaa ku kaikki joulun suklaat ja salmiakit on syöty ja uudenvuoden italiansalaatit sun muutkin on valunu kurkusta alas ja sitä rataa.miks mun pitää vihata pmmp:tä niin paljon?