Timpurinrannassa viime viikolla oli sanoinkuvailemattoman ihanaa.
En pysty käsittämään, että olin mukana siellä muka "vetämässä" jotain.
Tuntui, että tunnelma vei vain mukanaan ja nosti taivaisiin.
Minusta tuli pahasti läheisriippuvainen ja hellyydenkipeä,
hyväksytty ja onnellinen.
Vittu, mä kaipaan teitä kaikkia.