Voi eiiiiii! Voiko ollakaan? Suuri häpeä päällänsä. Meillä on Ellan kaa semmonen hirvee tapa et nauretaan ihan hirveimpiä nauruja ikinä ja ihan täpöllä tahalteen sillon ku oikeen väsyttää ja ketään muita ei oo kotona... Äsken taas oli sellanen hetki. Mut sit yhtäkkiä kun ihan karseimmat hörönaurut oltiin vetästy niin eteisestä kuultiin isän ääni. Ei oltu tajuttu et ovi kävi... Ja parasta kaikessa on se et sit se tuli sanoon et tuli vieraita! :O Kysyi myös et oliko liian hyvä vitsi... Voi elämä. Ei pystytty sen jälkeen hillitsemään yhtään vaan hihitettiin kyyneleet silmissä eikä kehattu mennä kattoon kuka sit kylään tuli... Todella upeat tunnelmat. No eipä tuu enää meille ikinä kukaan. Maitokin on loppu.