IRC-Galleria

Juu. Eli kesää vaan kaikille!
Päättärit meni normaalisti...tylsää oli. Tokariin en oo tyytyväinen, vaik viime vuon mul oli neljä kutosta ja tänä vuonna ei enää yhtää ku oon nostanu niit 1-3 numerol.. Ja seiskan päättötokarissa mun keskiarvo oli 7.4 ja nyt kasin päättötokarissa 8.0
Äiti huus ja raivos ja haukku mut maan rakoon. KIITOS VITUSTI! Sen jälkee juteltiin vähän senn kaa ja tultiin siihen tulokseen et mun on vrmn parempi keskeyttää toi pitkä saksa. (ja jos sit lukios kiinnostaa alottaa alust nii ottaa sit sen lyhyenä). Mä haluun nyt ens vuonna panostaa pelkästään noihin muihin aineisiin, ja varsinki enkkuun. Enkun seiskan mä hommaan kasiks tai ysiks. Päätin ottaa itteni iha tosissaa niskast kii ja opiskella ens vuonna kunnolla. Sit enkussa otan hieman "takas" ja kertaan sitä koko kesän, nii pääsen mukaan tähän nyky opiskeluun (ku en osaa kunnol alkeitakaa...). Mun pitää oppii aikamuodot ja eri lauseissa sanajärjestys. Äiti, Jaana ja eno lupas opettaa mua kesäl^^

Sit mummi ja ukki pelasti mun päivän ku olin tunti kaupal nyyhkyttäny mun kohtaloo ja suunnitellu itsemurhaa ja itkeny ku äitilt ei tuu kehun kehuu vaa haukkuja ja syytöksii, nii sit ukki soittaa ja kysyy et "millanen todistus tuli ukin lempi lapsenlapselle?" (<3) ja ku kerroin millanen ja sanoin etten oo tyytyväinen ite, nii kehuja vaan tuli ja ukki sano et kyl se siitä. Sit mummi tuli puhelimeen ja kysy vanhimman ja fiksuimman lapsenlapsensa todistuksesta. (<3) Kerroin ja mummi kehu ihan mielettömästi ja puhu siit et miten tein viikonloppusin töitä ku niillä istuin lukemassa koulukirjoi ku muut sauno ja piti hauskaa. Sit se sano et se kyllä muistaa mua (eli antaa rahaa) ja se käski sanoo äitille ja iskälle et niil on hienoin tyttö ketä voi vaan olla. (<3). Mä todellakin meinasin rupee uudestaa itkee siin puhelimes. Ukki on aina ollu sellanen ketä välittää ja se ymmärtää ja kuuntelee, ja sille mä kerron ain jos joku perhe asia on huonosti. Ja mummiki on nykyään nii sulonen, ku se ain jaksaa selittää et se muistaa mua, ja se aina selittää mun serkuille et ku oon se fiksuin ja vanhin nii sen takii saan eniten rahaa ja suvun perintö esineit jne jne. (Eikä tää raha ja lahjukset siis todellakaan oo se tärkein mulle. En mä mitään rahaa tarvii enkä välitä. Se tärkein mulle on se, et ku äiti eka sanoo et mul on asennevamma, ja et mä en osaa käyttäytyy koulus, ja et se ei yhtää ihmettele miks mä saan noin paskoi numeroit. Nii siin pikkuhiljaa alkaa itkettää ja itsetunto laskee ku muutenki harmittaa. Nii sit ukki soittaa. SE ON SE TÄRKEIN ET SE SOITTAA JA KYSYY ET MITEN MENI. Ne kyl jaksaa ain kuunnella ja kysyy ja kehuu mua. Ja ne välittää oikeest<3)

Ja sit juttelin melkein puol tuntia ihanan Susa serkun kanssa (menee kutoselle, 12v.) ja sieltäkin tuli kehuja ja sit juttelin mun ihanan pikku Samin kaa (menee tokalle 8v.) ja seki oli tyytyväinen tokariin ja kyseli tohkeissaan et miten mulla meni...<3

Ihanaa et elämä taas hymyilee vaik koulu ei meekkää iha hirveen hyvin...mut kesäl ja ens vuon teen töitä et saan mitä haluun!!<3