Jos ette oo huomannu, niin mäkin omistan elämän. Elämän jossa on murheita jo ihan tarpeeks omastaki takaa.. Älkää ottako itteenne jos en aina jaksa kuunnella teijän huolia. Kyl mä silti välitän, mut en vaa aina itekkää jaksa näitten mun ongelmien kanssa. Ja miks kuuntelisin sun murheita ku sä et koskaan kuuntele mua. Aina vaan pahennat mun oloo haukkumalla ja vittuilemalla.
Mä en aio kuunnella haukkumista, vittuiluu enkä yhtään alaarvosii kommenttei ittestäni. En nyt enkä koskaan. Enkä varsinkaan mun parhaimmilta kavereilta.
Joo tiiän mitä ajattelette. Mul ei muka oo huumorintajuu. Voihan se olla niinkin, mut kyl mulle läppä uppoo. Mut mun mielest toisen älykkyydella ja osaamisella on tosi tyhmää alkaa tekee läppää!!! Ja anteeks jos en ymmärrä sitä.
Kaikki aina sanoo mulle etten tuu pärjää elämässä, jos oon aina tälläne ku oon. Mut ihan sama. Mul on mun äiti ja se on mulle tärkein ihminen kaikista. Mun ei nyt pariin vuoteen ees tarvii yrittää pärjätä yksin. En aio rakentaa mun ympärille kovaa kuorta, enkä aio ees yrittää olla näyttämättä mun tunteita.
Mä kestän rakentavaa kritiikkii, ja otan sitä ihan mielellään vastaan. Mut jos joku alkaa selittää mun tyhmyydestä, tai yrittää heittää siit hauskaa läppää nii sitä mä en kestäkkää.
Ihmiset pliis, ajatelkaa muitaki ku itteenne. Mäki lupaan yrittää.