^Miks nykyään "ei saa" pukeutuu niinku haluu. Joka päivä saa kuulla jotain tyyliin: "Miks sul on toppatakki ku tuol on nii lämmin!?", "Miks sul on hame, ei nyt oo mikää juhla!" No mut mitä sitte!!!! Jos must aamul tuntuu et pystyn menee kouluun, vaik oon kipee, nii enköhän mä vedä mielummin toppatakin päällem, ku jonku kevättakin, etten palellu enempää. Ja jos must joku aamu tuntuu silt, et haluun "olla nätti" tai, et haluun laittaa hameen, nii mähän laitan sen hameen! Ei tarvii olla mikään juhla jos haluu pukeutuu.
^Alkaa täs jo pikkuhiljaa ottaa päähän sekin et ku muitten "tyhmyyttä" ja kommenttei tunnilla haukutaan (kuten Hanneksen), nii miks sit ite laukoo nii idiootti juttui et ei mitää järkee?!! Kuunneelkaa hei niit omii puheitanne ennenku teette ison numeron muitten puheista. Kylhän toisten idiootti puheista saa mainita, mut ei mitää järkee tehä suurta numeroo, koska kukaanhan ei todellakaan oo täydellinen. Harvemmin varsinkaan se joka toisen "tyhmyydestä" alottaa jauhaa.
^Ja noiden vaatteitten lisäks oman mielipiteen sanominenki joittenki seurassa on näköjään kiellettyä.. Mustahan tulee selvästi täys idiootti jos tykkään esim sellasest musast mistä muut ei tykkää. Siitä tehdään heti juttu ja saa kuulla "no oikeest mä en oo ikinä kuullu mitää näin kauheet. emmä kestä kuunnella *laitan mp3:sen täysille* ootsä ihan idiootti ei kukaan tälläst voi kuunnella. tää on niinku iha hirvee!!!" Alkaa jo pikkuhiljaa mennä into keskustella yhtään mistään, ku aina saa kuulla et mun mielipiteet on "vääriä" ja mikähän mua nyt taas vaivaa ku tykkään jostain tollasest. Muistan ku pienenä iskä mulle opetti et jokaisella on omat mielipiteet ja et makuasioista ei saa kiistellä. Juteltiin aina sillon kavereitten kans paljon musiikist ja kaikest ja jos sano oman mielipiteen nii ei siihen kukaan sillon alkanu huutaa vaik oiski ollu erimieltä. Tuntuu et sillon kaikki oli fiksumpii eikä tarvinnu tapella ja huutaa jostain mielipiteistä. Niistä pystyttiin vaa juttelee.
^Oisimpa mä vieläki 5v.
Ja kun ihmiset väittää et mä oon herkkä ja otan itteeni aina helpost, nii ei se sitä pelkästää oo. Mä alan usein vaan miettii et miten ristiriitasta tiettyjen ihmisten puhe välil on. Ja jos satun kyseinalastamaan jonkun asian nii sehän todetaan välittömäst niin et oon vihanen. Mä vaan haluisin tähän ristiriitaisuuteen vastauksii.
Toimisitko ite niin, et haukut toista ku se sanoo jotain tyhmää, ja hetken pääst ite sanot jotain yhtä tyhmää? Nyt jokainen tietty miettii et "En mä nyt ainakaan noin tee" Mut jokainen tekee. Jossain vaihees haukutte homoja ja kohta ite ihailette samaa sukupuolta olevaa henkilöö. Tai jossain vaihees vihaatte Zen Café bändiä ja haukutte sen faneja ja vuoden päästä tykkäätte siit musasta ja ootte ku oisitte aina tykänny. Löydätkö sattumoisin itses noista esimerkeistä? Hyvin mahdollista. Ja ku tästä ihmisten tyhmyydestä puhuttiin, nii se vaan on niin et joidenkin kohalla se tyhmyys satutaan "huomaamaan", koska siihen kiinnitetään huomiota. Ihmisten pitäis pysähtyy hetkeks kuuntelemaan itteensä. Et miten tyhmiä kysymyksiä ja ilkeetä käytöstä muille osottaa. Ja jos sua ei satu muut ja muiden mielipiteet kiinnostaa, eli vain omalla viihtyvyydellä on tärkeyttä, nii ei voi vaatia et muutkaan käyttäytyis hirveen fiksusti tai ois laukomaatta tyhmiä kommentteja.