IRC-Galleria

darkminder

darkminder

on cocoobalidaarnaaa

Ihana piristysKeskiviikko 02.05.2007 21:40

http://www.youtube.com/watch?v=mHrqkefrm50


Lämmitti jostain syystä aivan helekutisti.
Melekein herkistyy.. :)

HepotiheipSunnuntai 29.04.2007 16:36

Nyt ruoka porisee tuosa selän takana ja koira norkoilee jalkojen juuressa.
Perkust on bänditreeneissä ja dr.phil pauhaa olohuoneessa.
Arkista kaippa.
Eilen repäisin ja otin Perkustista kuvia. Meikkasin ja puvustin hänet ja lavastin makuuhuoneen.
Lilliputit pistin posottamaan ja otin koulun digijärkkärillä pieniä nyhäelmiä.
Kaikista ongelmallista on se kun digijärkkäri ei ole vieläkään tuttu ja valotuksen kanssa on ongelmia. Mutta onnistuin pääasiallisesti kuvien suhteen.

Tänään olis tarkoitus ottaa lisää kuvia, mutta ulkona. Rautatiellä, joka on tuossa kivenheiton päässä. Sama hahmo seikkailee.

Olisi hienoa, jos näistä kuvista joku muukin tykkäisi. Olisin niiiiiiiiin imarreltu.

Olen vielä noviisi valokuvauksen suhteen, mutta jospa se tästä. Tiedän monta tyyppiä, jotka ovat aivan uskomattomia ottamaan kuvia ja heillä on selvästi lahjoja ja intohimoa.

En halua pröystäillä, mutta sitä intohimoa löytyy itsestänikin, mutta kaikkeen muuhun se kaatuu.


En oikein tiedä mitä tehä jarlin turkin kanssa. Se on niin huonossa kunnossa, että mä en pysty koskemaan melkein koiraan. En keksi muuta kuin suihku. Inhottaa passittaa jälleen Perkust hinkkaamaan tuota turkkia, mutta minä en pysty ja kykene. Haluaisin kyllä, koska se on mukava hetki koiran kanssa.

Hetkistä puheen ollen!
Vietin jarlin kanssa aivan mahtavan hetken tuossa kentän yhteydessä olevassa laiturilla perjantaina. Jäät kun on sulanut ja tuuli, niin vesi lotisi kunnolla. Jarli kuunteli sitä kiinnostuneena ja seisoa nökötti valppaana katsellen aaltoja korvat hulmuten kuin supersankarilla ikään :D. Siinä hetken ajan seisoin jarlin takana, sitten siirtyin hänen viereen ja lopuksi istuuntuin ja jarli siirtyi makoilemaan syliini ja nuoli kasvojani. Aww!

Siinä olimme aikamme, kunnes jarlilla tuli fiilis että pitää päästä jälleen juoksemaan ja leikkimään.

Eilenkin koin jälleen saman ihanan hetken Perkustin ja Jarlin kanssa. Käytettiin Jarlia 2h lenkillä ja se päätyi tuohon rautatielle, missä istuskeltiin ja chillailtiin viimeisen puolentunnin. Saan tajuttoman paljon voimaa kun saan ulkona pysähtyä ja istuskella, sillä pääasiallisesti ulkona on kiire pisteestä A pisteeseen B. Tai vaikka ei olisikaan kiire, niin ajatus pysähtyä matkan varrelle on hankala ajatus.

Hyvä juttuLauantai 28.04.2007 20:34

Sain opinnäyte kirjallisen kirjoitettua.
Ehjä kokonaisuus se ei ole, mutta olkoon nytten.

Nyt on tympeä olotila, johtuen pääasiasta allergiasta, nälästä ja torkkujen takia pökkyräisyydestä.

Olo muistuttaa sitä kuin olisin niitä viimeisiä mehiläisiä syksyn saapuessa.

Mä muutenPerjantai 27.04.2007 12:25


jälleen kiroilen aivan saatanasti.
vittu lentää tosi helposti.

Nyt kyllä menee ylitsePerjantai 27.04.2007 12:15

Siinä ei mitään jos videopuoli on yhdessä vastaan jotain korkeampaa simputusta, mutta se että itse videopuolen sisällä jatkuu sama kapina ainoastaan sen takia, koska puvut on perseestä ja heidän kunniaa on loukattu.

Tässä kyllä pari mätää omenaa pilaa koko sadon.

Emme halua pakottaa ketään mihinkään, mutta näin se tuntuu menevän.

Jotkut tykkää niin paljon sotimisesta. Pistää videopuolen sisäisesti eri leireihin.
Kenen kunniaa (ja mitä vitun kunniaa) tässä oikeasti loukataan??

Kaikki on jumalauta samassa junassa ja tässä on yritetty tehdä hauskaa juttua. Jotkut vaan eivät näe raitalan ohitse. Kun on tykätty hakata omaa rintaa niin pittää sitä vieläkin hakata. Ja sen myötä kääntyä omiaan vastaan!!

Suurta takinkääntömeininkiä.

Eipäs siinä. Koska halutaan kapinoida/pelleillä, eikä ottaa asiaa kypsästi ja asianmukaisesti (JA TEHDEN MEISTÄ RAATAJISTA RAITALADEMONI KAKKOSIA) tässä on otettu tosi pyttymäiset keinot käyttöön. Jotta se oikea rintama pysyisi ehjänä.

Jotkut saisivat äkkiä pötkiä sinne armeijaan oppimaan kuria.

Onneksi, onneksi on kuitenkin porukkaa, joka haluaa olla mukana ja pitää yhtä. On ihmisiä, jotka haluavat auttaa ja ovatkin auttaneet. Kiitos suuri heille, sillä painolasti on ollut suuri monen raskaan kuukauden ajan ja nyt on viimeiset kuristushetket menossa.


Eilen laskin mitä minun tulee tehdä 8.5 mennessä, johon on enään 1,5 viikkoa:
- Kirjoittaa kirjallinen loppuun (n. 5 sivua),
-Tehdä opinnäyte loppuun (äänen masterointi vieläkin kesken, dvd:n poltto, mastereitten teko)
- Opinnäyte ohjelmalehtinen (monesta asioista puuttuu vielä informaatiota, ihmisten yhteistyöhaluttomuudesta/laiskuudesta/saamattomuudesta ehkä johtuen)
- Hoitaa puvustusasioita ja maskeeraus eteenpäin Zirkuksen suhteen.
- Ensiviikon torstai / perjantai on zirkuskiertuessa, jossa olen mukana.
- Sitä seuraava to & pe (10-11.5) on videopuolen puvustusta. (jossa minä olen ottanut päävastuun vaatteiden kunnosta ja tallessa pysymisessä)
- Zirkukseen liittyen minun tulisi myös miettiä: Videopyörityslistojen organisointia ja mahdollisen toiveitten toteuttamissysteemiä. Ja jotain muutakin... mutta en muista....
.........
tänään on rästikoe excelistä.
.........
alkaa mennä yli tää homma, vapinatkin melkein päällä.

Kun maanantai ja puolet keskiviikosta pävästä ovat oikeesti työaikaa ensi viikolla.
Ja minusta tuntuu että mä en voi hengähtää missään vaiheessa enään, mikä on aina ollut minulle äärimmäisen tärkeä asia: hengähdystauot pitävät minut kunnossa. Ja koska ne eivät ole mahdollisia, niin se saa aikaa pelkoja ja siitä asiat etenee huonompaan suuntaan.

Anyway ja niin.


Tämä kaikki saa minut pohtimaan Miksi ihmiset eivät voi pitää yhtä? Perskule kun kaikki olsivat paremmin ja ongelmia ja pelkotiloja ja oman napansa suojelemista ei olisi.....

Välttelen työtäKeskiviikko 25.04.2007 22:51


Otteita tämän päiväisestä salkkareista.

"*kimakasti* No ku mun piti laitta se Ullan sormeen *jotain, jotain*"

"Ku ottaa niin pattiin!"

"Älä huoli, kyllä se sormus... jostain vielä löytyy *huuuuokaus*"

mainokset:

"Gemanilta laina."

"tehokasta steritsiiniä"

"JO 1917"

"Joka nappaa pölyt"

"Tulos on täydellinen"

"Kaksi kerrosta nyt vitosella"

"Suomen suosituin *jokin* lannoite"

"Muuan guru on valloittanut naisen sielun"

"Oh whatha day..."

"Pienet nautinnot elämästä ovat kuin lahja."

"Visa. Visa. Nauti joka päivästä."

"Veloituksesta. *vihellys*"

"Tervetuloa katsomaan"

"Tuplaetu autoista."



Kuinka moni näistä asioista jää meiän mieliin? Ja kuinka moni on elämääkin suurempaa?
Eipä mikään. MIKÄÄN! EI MIKÄÄN! OLKAA PÄÄT TYHJINÄ IDEOISTA, MUTTA TÄYNNÄ PA:TA"



"Seppo anna olla jo."

"Niih... toivotaan niin."

"ollaan yhdesä taas."

"katoaa salaperäisesti."




paskaa näyttelemistä, Hyi.

Enemmän hengellistä puhettaKeskiviikko 25.04.2007 22:36

Tässäpä kun katselin kuvia... muitten immeisten kuvia täällä ihmeellisessä internetissä.

Onnellisuutta miettiin. Mikä on sen HINTA?

Ja sitä myös, kuinka nainen pitää olla ollakseen nainen?
Kuinka paljon kikatusta, sisustusta, tiptop meikit ja vaatteet...

Pah.

Nyt nina tässä höpöttää.

Nevermind....

Paska minäKeskiviikko 25.04.2007 22:14

Täytyy sanoo että kyllä minä osaan olla paska.
Ja nyt en puhu angstailen tai syvästi itseäni vihaten ja polkie maan rakoon.
Vaan kylmän analyyttisesti ja karusti.
Minä osaan olla paska ihminen.

Eilen tein jotain tosi paskamaisesti.
Eikä ollut ensimmäinen kerta.
Ja taitanee olla opittu käyttäytyminen.
Puran ärtymystäni toiseen ihmiseen liittyen viattomaan ihmiseen. Ihminen, joka ärsyttää on jo päälle viidenkympin, joka siis ei ole millään ilveellä muuttumassa parempaan. Vaikka se uskoo jumalaan ja pitää kotiaan siistinä.
Yhteistä näillä kahdella ihmisellä on se että masentuessaan ja suuttuessaan ja eivät puhu ja pukahda. (viidenkympin ylittänyt ei puhu ja pukahda muuten kuin ottaneena)

Toiseksi. Olen myös paska ihminen näistä asioista johtuen:
1) Osaan puhua paskaa
2) Ärtyn toisista ihmisistä, kun heissä on jokin paskamainen juttu, joka ärsyttää itsessänikin.
3) Auon päätäni näistä ihmisistä, vaikka tosi asiassa auon itsestäni päätä. Mutta en tuo tätä asiaa esille ja TIEDÄN joittenkin olevan very pist off minuun, kun
4) Tunnekuohuissani (hyvissä ja pahoissa) ääneni nousee kovaääniseksi.
5) Olen tällä hetkellä sisäänpäinkääntynyt. Annan pelkoni toisia ihmisiä kohtaan rajoittaa itseäni. En suoraan sanottuna kykene ottamaan yhteyttä toisiin ihmisiin. En moikkaamaan, en puhumaan. JOS joku johon en ole varautunut tulisi puhumaan, tosi suurella todennäköisuudella en saisi mitään oikein ulos suustani. Pää menee lukkoon ja niin.


Siinä nyt ainakin tällä hetkellä.

Toisaalta olen äärimmäisen hyvä ihminen:
1) Olen oppinut tekemään työtä ja sen myötä tunnen itseni voimakkaaksi.
2) Tänäänkin tulen olemaan vaan koneella koko illan tehden työtä.

Halleluja.
Katos yllätys. Enemmän negaatioita kuin positiivisyyttä.
Ah meitä ihmisiä.

Mutta oikeasti. Olen ihan tyytyväinen.
Jos vaan pääsis irti omasta paskasta itsestään tai ainakin karsittua.

Olenkin pyhittänyt asian.
Ensinnäkin: Pidän suuni kiinni.
HAH! Sehän vain erakoittaa minut. Kuljen ja puhun vain 4 ihmisen kanssa. 1 kanssa about 24/7. Ja onhan mulla tuo koira!

Se on muuten ollut enkelinä.
Kumma homma :D

Taide shittiiMaanantai 23.04.2007 22:14

Tässä on tullut meitittyä, mitä minä haluan ja minne pyrkiä. Pakko myöntää, oma minä on ollut hukassa vuoden kaksi ja voisin sanoa että se johtuu koulusta ja näin, mutta se todennäköisesti on vain oman vastuunsa väistelyä.
Minne se minä katosi?
Koulu paineitten ja sukupuoliroolien alle. Jälkimmäinen ihan varmasti.

Tässä miettiin sitä minkalainen olen ollut pohjimmiltaan lapsena: Iloinen, ulospäinsuuntautunut (Mutta! kuitenkin elin tosi, tosi paljon mielikuvitusmaailmassa, missä keijut ja peikot olivat todellisia, missä joka kukkulan takana alkoi meri ja pilvet osasivat kertoa tarinoita ja tiesivät tulevan.) ja ystävällinen.
Huonoinna puolina lapsena voisin mainita, kovaäänisyyden, kurittomuuden ja itsekkyyden.

Hauska huomata näin jälkikäteen ja omaa perhettäni hyvin paljon analysoinneena sen, kuinka paljon mikäkin piirre on poljennut mistäkin asiasta.

Oikeastaan nuo kaikki.

Voisin luetella tarkemmin, mistä asioista mikin, mutta en nyt jaksa oikeastaan.

On vaan niin helekutin jännä nähda kuinka paljon ihminen on muokkaantunut ympäristöstään.

Mutta tämä minun henkinen katoamiseni.
Voisin kai sanoa melkein varoituksena siitä, mutta pelkään että ihmiset vetävät omia johtopäätöksiään.

Sanonpa vain, että itse naisena, joka ei ikinä oppinut miehen ja naisen oikeaa roolia perheessä, on ollut viimeiset pari vuotta hankaluuksia mahduttaa oma pää koko kuvioon.
Ja tämä ongelma (ja voih! Niin helekutin moni muukin ongelma!) pohjautuu kirottuun 21 vuotta rewindilla taaksepäin.


Mutta taideshitistä minun piti puhua.
Kerrankin elämässäni näen että minä kykenenkin johonkin. Piirtämään ja kirjoittamaan. Luomaan.
Olen kyllä alkanut vaivautumaan sanasta "luoda", sillä se antaa niin vääränlaista kuvaa siitä mitä se oikeastaan on (mielestäni)
Olen kuullut sen monta, monta kertaa rivien välistä ja jopa suoraankin, että luominen on katoava luonnonvarainen voima, joka tullee ja mennöö milloin itse tahtoo.
Olen niin eri mieltä.

Luovuus on jokaisessa ihmisessä. Se on ja pysyy. Se on voimakkaasti kiinni mielenliikkeistä ja sen voi oppia hallitsemaan ja ymmärtämään. Se ei lopu kuin vesi astiasta kun sitä käyttää.
Höpsistä heijaa.

Tiedän kun itsekin olen ajatellut noin aikaiemmin. Onneksi olen saanut todistaa ensin Perkustista ja sitten jopa itsestäni, että luovuus ei katoa. Se ei asu taikametsästä, josta se pitää manata millä kepposkonsteilla tahansa.

Kuhan mieli oppii toimimaan niin se helpottaa.

Näin siis minun näkemykseni (ja hieman Perkustinkin, kun tästä olemme monasti keskustelleet.)