..jo pelkästään mahtavan ja mukavan ystävän jälleen näkeminen sai mielen hymyilemään pitkästä aikaa - joten kupponen teetä saa vissiin suupielet pomppimaan katossa parikin päivää *rutshal* kiitos hymystä Anton_ ;)
diu...nyt vois sanoo ettei ei oo harmainta aavistusta mitä tapahtuu...on sellanen olo, kun kattos leffaa jossa tyyppi kävelee pimeällä käytävällä (etkä muuten näe etes sitä tyyppiä siellä käytällä kun telkkari on niin huono näyttää mustaa hahmoa pimeällä pohjalla) ja osaa odottaa jotain tapahtuvan mut ei sitten tapahdukaan....nyit siinä sitten ittees sen sekunnin jolla pitäis jotain tapahtuu....ehkä hiukka pettyny olo..mut sit taas jatkat toivomista että ehkä jossain toisessa kohtaa se joku tuleekin....
oltiin tänään lapsien kanssa pihalla ja ne sit innostu luistelemaan lisää vaikka jalat oli kipeinä liikuntatunnin luisteluista huonolla jäällä..no, yks lapsonen kaatu sitten luistimensa päälle ja alko parkuu peppuaan, se oli niin sulonen *melting* meinasin alkaa iteki parkuu kun toinen oli niin vakuuttava. mie sain sen sit ilostumaan ja se vaan jatko luistelua, hyvä minä:) vaan eikös sitä sanotakin että ne on niin kauan ihania kun ne ei oo omia...? mut entäs jos...?
lapset jutustelivat ip-kerhossa silmät välkkyen jouluna saaduista lahjoista - on ne niin ihania;) niistä riittää keskustelua varmasti koko viikolle..*huoh*
ei tästä kyl tuu ny lasta eikä *****a....olisinpa Marsista, niin ehkä ymmärtäisin tuosta vähäisestä kommunikoinnista etes sen verran et kuinka pitkä matka on kauas...(?)