IRC-Galleria

En mä tiedä, mitä mun pitäisi tehdä. Maailma on täynnä mustaa ja valkoista ja harmaata ja ruskeaa ja mitä vain mutta maailma ei ole avoin mulle, koska pelot kahlitsevat mun kädet helposti, pelot on pakettinarun paksuisia mutta teräksen ja karhunlangan sekoitusta vahvempia, ja ne ovat saaneet yliotteen, kietoneet hellästi siteen silmille ja kiristävät koko ajan nippusidettä mun sydämen ympärillä, niin, että pian on jäljellä vain pieni, punainen möykky joka epätoivoisesti yrittää sykkiä, mutta joka ei syki koska sen ympäri on kiedottu niin tiukkaan melkein syövältä näyttävää tuskaa, että pikku hiljaa se tukahtuu. Vittu mitä paskaa tosiaankin. Leijonankitoja voisi olla mukavaa olla, mä voisin haluta niitä pöydälle, tai ehkä arkun päälle kun sydän on lakannut pumppaamasta verta ympäri kehoa, enkä mä edes hei tiedä, miltä leijonankidat näyttävät! Kalloja mä en halua, mieti sitä sanaa, kalla, mitä siitä tulee mieleen, mulle ainakin käärinliinoihin kääritty herramme Jeesus, mikä herra, ai se herra, selvä juttu ja kättä päälle. Kalla. Hyi vittu. Ehkä mä en halua kalloja, mä haluan sinisiä ruusuja, jollet muuten hanki niin pistä vesilasiin sinistä vesivärivettä ja anna kukan sinertyä omaa tahtiaan. Vesi on ilmeisesti kukkasille jotakuinkin sama kuin happi meille, mutta ei lähellekään. Miten joku voi olla niin julma, että hautaisi pienen, viattoman ruusun vähän vähemmän pienen ja vähän vähemmän viattoman idiootin mukana. Voi miten paljon sun tekee mieli lentää, sä haluat lentää lentää lentää pois täältä koko paikasta, lentää kauas pois ja unohtaa kaiken. Mulle kelpaisi ainakin lentomatka jonnekkin, ehkä Andorraan, vaikken mä edes tiedä missä on Andorra, ei aavistustakaan. Se saattaa olla jonkun maan pääkaupunki? Hector laulaa siinä biisissä, jonka Samuli Edelmann ja oota kukahan se olikaan ei kiinnosta, että muuttaa kirjoille Andorraan, ja joo, mä voisin kanssa, sitten mun ei tarvitsisi miettiä mitään. Tarjoatko tupakan, jos vielä joskus nähdään? Vai voiko taivaassa tupakoida, onko siellä kukkia jotka voi syttyä varomattomasti maahan heitetystä röökistä, ja harrastaako sielläkin tupakat sammumista kun niistä varistaa liikaa tuhkaa pois, vittu että se on ärsyttävä tapa! Älä sano mitään ettet vain sanoisi sitä mitä mä en halua kuulla, mä en kestä juuri nyt, mä en pärjää mitenkään, maailma tulee ja syö sut, se on punasuinen monsteri joka odottaa suu auki ja hampaat välkehtien sua kipuamaan pienten söpöjen vaaleanpunaisten kukkien houkuttelemina sisään, ja se nielaisee sut kokonaisena, ei en mä halua joutua maailmalle, mä en kestä, mä en pärjää maailman kanssa taistelussa. Se on liian voimakas tai mä olen liian heikko, miten vain, mä huudan mä kiljun mä itkenkiljunkarjun eikä mikään voi pelastaa mua tästä helvetistä, mä olen liian syvällä tässä, vaikka sä sanot että ajan myötä se helpottaa ja sitä voi auttaa ja vaikka mitä, se ei ole totta, sä valehtelet valehtelet valehtelet sä huijaat mua, sä et suostu myöntämään sitä, sä valehtelet tajuutsä sä valehtelet itsellesi ja mulle ja kaikille muille ja vittu mä vihaan tätä, tyhjyys on se sana, mä vihaan tätä niin paljon mä en halua olla täällä enkä käyttää välimerkkejä enkä kirjoittaa enkä syödä enkä juoda enkä hengittää enkä puhua enkä istua maata seistä ryömiä kävellä vittu MITÄÄN.