"Tuota noin... Mä en haluaisi häiritä teidän sessioita, mutta mä tulin nyt", Tinjamin ääni sanoo mun pään takaa, mä taivutan päätäni taaksepäin ja Tinjamin keskivartalo pääsee mun näkökenttään.
"Minttu, hei Minttuminttuminttu, se tuli! Äkkiä ylös!" Minttu tottelee kauniisti ja yrittää vääntäytyä pois mun päältä, mutta onnistuu vain kierähtämään lattialle, mä jatkan räkättämistäni. Tyttö kiipeää ylös mua murhaavasti mulkoillen ja ojentaa sitten molemmat kätensä, tarttuu mua tiukasti selkänojanpuoleisesta kyljestä ja kieräyttää voimakkaasti niin, että mäkin romahdan lattialle.
"Ei ollut kivaa", mä sanon ja nousen istumaan. "Ei ollut kilttiä yhtään."
"Ei ole kilttiä nauraa toisille", Minttu sanoo ykskantaan ja istuu kohtaan, jossa mun vartaloni lantiosta ylöspäin ja hartioista alaspäin oli juuri äsken.
"Ei ole kilttiä viedä toisten paikkoja!"
"Ken peppunsa nostaa, se paikkansa menettää, vai miten se meni."
"Tarkalleen ottaen mä en nostanut peppuani, vaan sä kieräytit sen lattialle, jollet sattunut huomaamaan."
"Sori Taika, meikä vei."
"Mee roskiin."
"En, mä en ajatellut, koska mä haluan pitää paikkani tässä." Mä katson tyttöä hetken kulmat kohollaan, se katsoo yhtä lailla kulmat otsatukan alle kadonneina, ja hetken mietittyäni mä päätän istua taas sen syliin.
"Kuka antoi sulle luvan istua just siihen!"
"Oman pepun oikeus."
"Voi herran kiesus, mene roskiin peppuinesi!"
"Tässä on paaljon kivempaa olla, ainakin mun pepullani."
"No niin lapset, jos te nyt viittisitte vaikka kuunnella..."
"Joo, sori, ala kertoa!"