”Mikä sua Miksu vaivaa?”
”Mikael”, se sanoo.
”Ai Mikaelko vaivaa?”
”Ei itse asiassa. Elämä vaivaa, kaikki on paskaa, varsinkin liian uteliaat pienet partiopojat, jotka eivät osaa pitää liian pientä nenäänsä erossa toisten asioista.”
”Mun nenä ei ole liian pieni nenä”, mä ilmoitan. ”Mun nenä on keijunenä.”
”Sattuiko se?”
”Ai mikä?”
”Kun sä putosit pää edellä jostain ilmeisen korkealta? Koska sun jutut viittaa ainakin hyvin vahvasti siihen, että sen lisäksi että sun pää sai kovemman iskun kuin ihmisluonto kestää, sä myös traumatisoiduit siitä niin pahasti että huhheijaa.”
”Ei, se on se partiolaisuus”, mä ilmoitan. ”Mä suhtaudun asioihin eri tavalla kun evp:t.”
”Evp:t? Eiks ne oo jotain sotamiehiä?”
”Ei vielä partiolaiset, mäntti. Sellaiset kuin sinä.”
”Mä oon kyllä eip.”
”Eip?”
”Ei ikinä partiolainen.”
”No hyvä, meidän lippukuntaan ei kaivata yhtään enempää vittupäitä”, mä sanon ja hymyilen sille hattaraa, sokeria ja hunajaa. ”Lähetäänkö dokaamaan?”
Rakastan mun poikia. :D ♥