Nyt kun aika on ovella ja tulisi päästää irti, vasta nyt sen huomaa kuinka paljon todella rakastaa.
Niin kauan olit osana minua ja elin vuoksesi.
Miten vaikeaa minun onkaan ollut katsoa sinua, kun tiedän aikasi loppuvan.
Ei kukaan muu sinua voi vapauttaa, kuin ihminen joka sinua eniten rakastaa.
Liian kauan olen pitkittänyt aikaasi, aikaa jonka olisi kuulunut jo loppua kun itse niin sanoit.
Mutta yritä rakas ymmärtää, että tämä on niin vaikeaa.
Liian vaikeaa.
Lähiaikoina en ole ollut se läheisin sinulle.
En ole kyennyt olemaan.
Koska sinun katseesi rakkaani, se satuttaa.
Niin lempeä ja täynnä luottamusta.
Miten tunnenkaan pettäväni sinut, täysin.
Mutta niin kultani, rakkaimpani.
Aikasi on nyt, ja päästän sinut vapaaksi.
Ikuisille laitumille rakkaan Hartun luokse.
Mutta sen voit uskoa kultani, että sinuakaan en tule koskaan unohtamaan.
Rakkaus ei kuole koskaan.