"Kerronpa sinulle tarinan tään
joka kuvaa kahta ystävää.
He kantoivat ruukkua keveää
oli täynnä se elämää elävää.
Oli ruukussa surut, ilot ja huolet
... mutta -ei hätää- ystävä kantoi puolet.
Mutta kohtalo puuttui peliin
ja pienen paholaisen talutti esiin.
Putos ruukku ja meni rikki
sitä ystävät kumpikin itki.
Oli ruukku vuosia hajalla
kulki ystävät eri suunnalla.
Mietti kumpikin omalla tahollaan
voisko ruukkua ryhtyä korjaamaan.
Ihan pienin askelin etenivät
ja ruukun luokse ehtivät.
Sen yhdessä ehjäksi korjasivat
ja matkaa riemulla jatkoivat."