Suossa ratsu makaa
yli lennä enää ei
Harmaat päivät huolineen
kai siivet siltä vei.
Käännyn märin jaloin
joudun kotiin palaamaan.
Kaukana niin kaukana
tuo lapsuuteni maa
Kuinka juosta uskaltaisi
yli vettyneen suon
Kun ratsunikin sinne vajoo hiljalleen.
Enää jaksa uskoa en, että unelmat
jalat väsyneet yli soiden kantavat