Ei vois elämä enää enemmän olla sekasin.
Oikeesti niin paljon asioita joita ei yksinkertasesti ymmärrä.
Oonko vaan niin yksinkertanen etten saa mitään järkee tähän?
Luntakaan ole vaikka ollaan jo joulukuussa.
Ei oikeen ole joulu fiilikset päällä just nyt.
Frendit alkais kaheksalta. Niitä vois mennä kyttäileen kohta. Yhtä kirjaaki vois kyllä lukee. Äikän ainekki pitäis tehä. Hulluna muka tekemistä, lenkillekki pitäis ennättää, vaan silti niin kuolettavan tylsää. Vettä sataa vaan. Tää talvi-syksy sää kuvailee aika hyvin mun oloa just tällä hetkellä. Aamulla harmaata, päivällä vähä valosampaa ja illalla synkän mustaa. Yksinäistä. Sais kyllä sataa lunta jo, jospa se minunki olo siitä kohenis sitten.
Porkkanat on hyviä. Omenat vielä parempia. Viinirypäleet parhaita. (mansikat ne parhaita kylläki on, huijasin teitä)
Ja näköjään osasin sen oikeen kirjottaakki äsken. Heti alko tuleen palautetta. Nii kerta, Mirva.
Lukionpippalotki kohta. Siellä ollaan kyllä tyttöjen kans niin teiniprinsessaa ettei ikinä. Juodahhan me ei ikään ruukata, eihän tytöt? Hauskaa tulee ihan varmasti olemaan. Saa pitkästä aikaa ottaa ilon irti elämästä ku ei oo mitään mikä estäis sitä.
Talvella villasukat on aika ihanat. Lämmittää mukavasti. Paksu ja pehmee peitto on kans niin tärkee yöllä. Ja nalle kainalossa on hyvä nukkua. Jouluvalotki laitoin jo palamaan, vaikkei joululta tunnukkaan. Kynttilöitäki oon poltellu. Ah, romanttista. Awwwwwww.