IRC-Galleria

Yli kaiken olen tuntenut
sen mitä on kun kaatuu rauha
Häpeästä rakennettuna
ei se voinut kestä kauaa
Vaikee katsoo silmiin itseään

Missä päättyy kauneus
ja alkaa riippuvuus
Ne huomaamatta toistensa
ihoihin pukeutuu

Kun mieli harhautuu
nautinnon toivossa
niin kuinka pettävä
kokeminen onkaan

Yksi on jättänyt yhtä
toinen jättänyt toista
Puhtaaseen kolmaskin jättänyt jotain
mitä aika ei poista

En anna sen kuolla
sen täytyy jatkaa vaikka
kauempaa huomataan
se ei hengitä omillaan

Ei auta itku ei parku,
ei auta huuto, ei asuntolaina
Tuulesta riippuu mihin pöly laskeutuu

Luotettu ehkä liikaa
siihen että aika korjaa
se minkä vuoksi nähtiin
niin kovin paljon vaivaa

Että hajalle saatiin
Se mikä kauniiksi tarkoitettiin

Kehen sattuu ja kuinka paljon
siitä kysymys enää tässä kai on
Kun on saavuttu siihen pisteeseen
ettei mikään ole varmaa

Joku meistä on onneton
palanut mutta tunnoton
katuva mutta uskoton
enemmän kuin rauhaton

Pidä kiinni ettet pelkää
vaistoihinkaan ei uskalla luottaa
Mahdollista irroittaa
jos sydän kestää

Kuitenkin on niin paljon sellaisia asioita
joihin voi hyvänä hetkenä luulla kiintyvänsä
Voihan myös olla ei koskaan tule sellaisia
aikoja jollaisiksi kuviteltiin päivät jolloin
on kaikki valmista
kaikki kaunista