Ensin puettiin leikkausvaatteet päälle, kävin makaamaan siihen tuolille, tärisin kun mikäkin, kun en mä ajatellu, että se on noin iso toimenpide, että vaatteitakin pitää laittaa. Sitten ne hoitajat laitto semmosen lapun tohon mun päälle, etten nähnyt mitään. Yhtäkkiä mun suussa oli valtavat huuliarepivät ja jotenkin aggressiiviset sormet ja piikki pisti.
Yhtäkkiä sydän alkoi hakkaamaan ihan hirveesti ja kerroin siitä hoitajalle, joka sitten kertoi sen olevan normaalia, kun tuo puudutus laitetaan. Kiitos, olisi voinut kertoa etukäteen, kun mä ehdin jo säikähtää, että mikä allerginen reaktio nyt tulee.
Yhtäkkiä ne sormet oli taas siellä suussa ja repi kahta kauheemmin ja mä pohdin siinä sitten, että onneksi ei ole rohtuneet huulet ja toivoin, että se puudutus on tehonnut (kukaan kun ei sitä pistelemällä kokeillut, niinkun yleensä).
Ehdin jo siinä säikähtääkin, että joudunko mä oikeasti kauankin tässä olemaan revittävänä ja aattelin, että prkl jos tämä on vaan alkua. Sitten se lääkäri sanoi: "Sepäs oli helppo, hammas on jo tossa pöydällä".
Tärisin ihan sikana kun tilanne oli ohi. Taisin pikkusen jännittää.
Ei kestänyt kun ehkä 5 minuuttia tuo repiminen ja siinä se pöydällä törrötti se hammas. Huh, onneksi. En ikinä halua ton lääkärin leikattavaksi, se ei varonut tai kysynyt mitään. Täytyy sanoa omalle lääkärille, että ensi kerralla sen leikkauksen saa tehdä joku muu kirurgi, kun tuo. Hoitajatkaan ei osanneet mitään, ne toi vääriä välineitä sille ja sohelsi muutenkin.
Mutta niin, toimenpide oli sillai helppo, ei mitään tikkejä tai mitään tarvittu.
Minen nähnyt lääkäriä missään vaiheessa, ne otti sen lapun naamalta pois vasta kun se lääkäri oli mennyt pois.
Hirveen pelottava tilanne, kun joku vaan tulee repimään mun hampaita ja lähtee sitten pois. Ei mitään tervehtimistä tai kättelyä tai edes jotain kontaktin luomista. Kyllä minä sille silti kiitoksen huusin toiseen huoneeseen kun lähdin.
Parasta tässä on se, etten saa syödä muuta kun kylmää, etenkin jäätelö tekee kuulemma hyvää!
Käy mulle.