IRC-Galleria

Mut pelasti muinoin enkeli.
Ei taivaast, vaan täält maanpäällisest helvetist.
Toisin ku kuvis, sil oli tumma tukka.
Tavallisten joukos tää kummallisten kukka.
Ei ollu valkost kaapuu, eikä siipii seläs.
Sädekehä, kuosin takii ei muistikuvaa enää.
Mut muisto siit, et muisti, sehän riittää.
Tyyni ku hylätty puisto, ja mieli kiittää.
Pikkupirut mesoaa ja huutaa.
Palvon maata enkelin alla nyt, enkä mä haluu mitään muuta.
Osa hajoo, jos en saa olla sun kans.
Ajautuu niinku ajatus sust jonku muun kans.
Yritän ohjaa sua, mut hyväl tavalla.
Mä luulen, että se toimii, mut vaan ainoastaan ajalla.
Mä annan sulle nyt kaiken, kaiken.
Sinä, elämäni nainen.
<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3