IRC-Galleria

Mulla on uus ajopuku. Sponsoreina Nopolan tila, S.Mäkelä, Skullbacka Verkstad kb ja Järvelän Kotiteurastamo :D Väreinä takissa sininen-punainen-valkoinen ja kypärässä punainen-sininen. Ne on niin mä :)

Alotetaans Munkista..
Juu, Kaustisella käytiin juoksemas. Mä mokasin, hevonen oli äärettömän hyvä. Voittoon ois ollu mahdollisuudet jos en olis ajattanu kolmatta rataa ruunaa väsyksiin. Oli siis viides, laukatta. Jalat ok, niissä ei moitetta. Tosin selkä alkanu oleen vaikea, aristaa todella kovasti.
Noh, seuraavaksi tie vei Ylivieskaan. Muutamaan ei päästy, kun karsittiin, Ykaankin varasarjaan, paalulta 3000e tienanneet ja isolla nousulla, matkana 2600m. Lämpässä suht ok, ei loistava mut ei huonokaan. Esittelyssä.. No, surkea. Proovissa.. No, hyvä ettei itku tullut kun selät vaan loittoni.. Uusintoja tuli kaksi, kolmannella matkaan. Viereinen laukkas, Munkki epävarma ja tahmea. Jäätiin hännille. Tuumasin jättää jo keskenkin jos ei pidä selkää, mut pysy mukana kuitenkin. Loppusuoralla en kääntäny ulos kun ei tuntunu tarpeeksi hyvältä, mut taas se yllätti. Nousi hyvin ja ok ravilla, mut pussissa oltiin. Tuli kuudenneksi. Jalat edelleen ok, mut selkä kauhea.
Eilen oltiin harkkareissa kun karsittiin taas startista. Lämpässä haki ja annoin laukatakin, sitten meni vinoksi. Startissa epävarma ja meidät kiilattiin sisäradalle, otin kiinni ja jäätiin hännille. Ei meinannu ottaa porukkaa kii 5-10m kaulasta millään. Loppusuoralla edelleen tahmea, ei syttynyt ollenkaan vaan räpelsi kauheeta ravia. No, kolmanneksi ehti ja muut kehui kun oli hyvä. Jäähyttelyä ajaessa puri kuolaimeen, venkoili ja vänkyili koko ajan, ihan outo. Ostin Cedaria ja läträsin illalla jalkoihin.
Tänään hyvä kun käveleen pääsi. VEJ vuohinen lämmin. MTJ polvet turvonneet ja kuumat, kintereissä turvotusta, vuohiset lämpimät, OTJ reisi turvonnu ja lämmin. Tarhasi loimen kanssa ja talutin 45mn. Josko samaa niin kauan että turvotukset yms häipyy. Katotaan mitä sitte.

Veida tuli Riikalle perjantaina. Kävin tänää kattomas mut en tehny mitää. Kaviot pitäs hoitaa kuntoon ja viä klinikalle sit. Ennen ei päätetä mitään.

Mua väsyttää. Eilen juttelin muutaman hyvä ystävän kanssa pitkään, onneksi niitä vielä on. Muutamaa yritän nähdä Saksan rupeamalla jos vain voin.

Mut nyt joudun mennä. Hepat oottaa.

Taas mennyt niin pitkään viimeisestä kirjoittelusta.. Päivitellääs vähän..

Eilen siis olin siipi maassa, mutta elämä jatkuu. Kylmettäis vain itsensä niin pärjäis helpommin..

Tänään Munkki on startilla taas. Kesäkuussa oltiin Kauhavalla, jalan kipuilun takia tauolta ekaan starttiin.. Muuten hyvä, mutta jo lähtökiihdytyksen jälkeen iski katastrofi. Edellä ajanut valjakko pysähtyi, sen kuski otti laukkaavaa hevosta rajusti kiinni, me mentiin päälle. Minä lensin rataan, Munkki jatkoi paniikissa menoaan. Muut hevoset ehti väistää, eli en jäänyt onneksi takaatulevien jalkoihin. Oksetti ja huimasi, mutta pakko oli päästä radan reunalle, ettei Munkki juokse mun yli. Polveen sattui. Munkki kiersi kolme kierrosta radalla, hyppäsi sitten varikon portin yli kärryt yhä perässään, ja Hietasen Jere sai napattua ruunan kiinni ennenkuin se ehti kadota kohti Kauhavan keskustaa.. Toiselle hevoselle tai ohjastajalle ei käynyt kuinkaan, jäivät lähes törmäyspaikalle kunnossa. Mä siirryin ambulanssiin ensiapuun. Ihmisjoukko purki Munkin valjaista, Petri talutti sen kopin luokse. Ell kävi katsomassa, ei kuulemma ontunut, ohjat jätti pahat haavat toisen takajalan sisäreiteen. Parin kämmenen leveydeltä nahka palanut ja viiltoja täynnä.. Mulle polvi pakettiin ja käsky terveyskeskukseen seuraavaksi päiväksi. Lähdettiin vahinkoilmoituksen teon jälkeen kotiin. Toinen osallinen kuski sai kilpailukieltoa ja sakot kiitos toppauksensa. Kotiin kun päästiin, Munkki oli hikinen ja tärisi. Tarhaan viedessä ontui. Seuraavana päivänä se oli niin kipeä ettei kävellyt. Klinikalle siis. Minä taas itku kurkussa että se on menoa nyt. Ei ollut, ei murtumia, HUH! Hoitoa vain taas ja tauolle. Mulla polvi kipuilee toisinaan vieläkin, mutta kuvat yms oli ok. Seuraavalla viikolla poistin orastavaa ajokammoa Super Vivianin rattailla, lämmitin sen raveissa.. Hyvin meni vaikka hirvitti.

Elokuussa päästiin startille taas. Seinäjoelta tuli ihmeellinen laukka, muutama askel vain, mutta mahkut meni heti. Aika oli ihan hyvä. Seuraavana Kannus. Edellisenä päivänä viimeistely menimönkään, Munkki skitsahti. Ratsastuslenkin puolivälissä tulin satulasta alas, työstin maastakäsin ruunaa ja menin uudelleen selkään. Vähän parempi, mutta outo kuitenkin. Maastossa se oli pukitellut, hyppinyt pystyyn, sinkoillut, käytiin ojissa, ryykättiin, jumitettiin jne. Kaikkea siis. Pyörin koulun pihalla että sain hieman rennommaksi, sitten vain lopetin. Kannuksessa hepo käyttäyty hyvin, päästiin matkaankin suht ok, jonon perälle toiselle radalle. Ekassa kurvissa hevoset laukkoi, edellä tuli haitariliikettä kun joku pässi veti kiinni, muttei onneksi kolaroitu. Pidin paikkani jonon hännillä viimeiseen kurviin asti, selät alko tuleen vastaan niin käänsin ulospäin, lopulta seitsemännelle radalle asti, ja Munkki meni kuin tuulispää! Se ennätti toiseksi ennätystä sivuavalla ajalla 20,0 :D Eikä tietoakaan laukoista! Jes!

Seuraavana päivänä onnuttiin taas. Munkki ei varannut painoa OE jalalle ollenkaan. Klinikalle mars. Vaan enpä saanut ketään kiinni. Enkä muitakaan ELL! Ei Oulusta, Ylivieskasta, Kaustiselta, Perhosta, Kiuruvedeltä, Laukaalta... Apua! Viimein Moisanderi vastas, hän on Helsingissä lomalla. Ai kun kivaa. Kirjoitti kuitenkin kipulääkereseptin ja ehdotti Kauhavaa. Sinne päästiinkin ja eikun kuviin. Ei löytyny murtumia. Ei löytyny kaviosta mitään. Hankkarin ultrasta tuumas et 20% menny, ihme kun ontuu näin paljon. Jalassa ei siis mitään näkyvää, ei turvotusta, ei lämpöä ei mitään. Hoidoksi vähän vaikka mitä, kylmää, varuilta kortisonia ja penkkua piikkikuuri yms. Ontuminen ei lopu. Ei millään. Kengitys viikon päästä, kaviossa valtava paise. Ontuminen loppuu kuin seinään. Herää kysymys menikö se hankoside vai ei? Pari päivää katselen, käyn ajamassa, ratsastamassa, hyppäämässä esteitä, hiitillä.. Kaikki menee hyvin.. Startissa taas tänään siis. Kaustisella lounareissa ryhmä. Ei paha, mutta yllättäjiä voi olla joukossa. Katsotaan.

Ilpo kävi hetken meillä hoidossa ja reenissä. Ei jäänyt kun ei hinnasta päästy sopuun, ihana hevonen kyl.

Ossi ei tullut kantavaksi ja on alkanut treenaamaan pikkuhiljaa. Kinnermurtuma parantunut odotusten mukaisesti.

Simo käytiin hakemassa Kauhajoelta. Pieni ja nätti kuin karamelli, arka ja kenties kipeä? Katsotaan. Akille meni tämä 2v ruuna.

Vallu ON kantava :) Voi sitä onnen määrää ja ihanaa hevosta. Sillä oli VE jalassa vuohisessa nestepatti, bliistrasin, ja se häipyi. Mamman mussukka :D

Oulaisissa kävin Munkin kanssa tuossa yks viikonloppu. Ajoin Simon ja Leilan (Akin ja äidin liisinkiheppa) ja jännää oli. Ei sentään käyty ojassa kuten Akilla ja Leilalla on tapana :D Oli kärryt tai ei.. Aki hieroi Munkin, ja hoiti uudella UÄ-laitteella jalkoja. Kiva :)

Oon käyny nyt Kiven tallilla tunneilla. Tykkään opetuksesta ja hevosista. Härdelliäkin oli, jäin yks päivä säikähtäneen hevosen alle kun olin taluttamassa sitä sisälle. Se osu mua jalalla naamaan ja reiteen, mutta mustelmilla ja jäykkyydellä selvisin. Ens viikolla koulu ja estetunnit taas.

Kikan Lulua kävin yks pv ratsastaan kans. Kicka piti meille estetuntia ja huh hellettä ku oli hirveetä xD Vissiin liian paljon taukoa kentällä hyppäämises, vaan ei, ihan kivaa se oli! Uudestaanki ku ennättäis.

Ja mikä parasta. Lähen Saksaan töihin :) Ou jee, pois täältä, samoista ympyröistä! Marraskuun puolivälissä vaihdan maata. Pai pai kateelliset :) Loppuvuosi meneekin sitte siel :)

Kesän olin Savelassa töissä, se homma poiki tuon Saksan duuninkin. Kivaa oli, ei siinä mitään.

Ai niin ja AAAAAAAAAROOOOOOOOOOOOOO :D Aaro on syntynyt 2.6. ja on saksanpaimenkoirauros :D Suloinen ja terävä kaveri :)

Huti suoritti paimennuksen alokaskokeen ja oli Aussielehdessäkin, jopa kuvan kera :D

Haamua kaipaan harva se päivä. Yleensä vain muistelen lämmöllä, mutta joskus ottaa aika kovillekin. Sellaista vaan ei ole toista. Izmon homma kaatui, kun omistaja lakkasi maksamasta mitä oltiin sovittu. Vein ruunan vuodenvaihteessa pois, enkä tiedä mitä sille kuuluu. Onneksi en ehtinyt kiintymään. Onneksi on valokuvat Haamusta. Niitä ja muistoja multa ei vie kukaan.

Felikin oli taas yhteyksissä. Mitä se mulle enää kirjoittaa? En tajua. Ihmiset on kummallisia. Sallaa näin täällä Suomessa kesällä, käytiin Lupan kanssa moikkaamassa ja teki kyllä hyvää :) Sain siskon takaisin :)

Mutta nyt lähden valmistautumaan starttiin :) Toivotaan että Munkin jalat kestää :) On se vaan kiva hepo vaikka välillä tuntuu et muutama ruuvi täytyy löysällä olla.. Ehkä onki, ku se mun kanssa pärjää niinkin hyvin. Ihmiset kuulema ei pärjää kun oon niin hankala. Aamun muuten pelasti Livskun viesti,tuli just oikeaan aikaan ja sai mielen sata kertaa paremmaksi :) Omat blogikirjoituksetkin luin läpi, kaikenlaista sitä onki koettu. Noh, semmost se joskus on, joskus sataa ja joskus ei :) Toivottavasti tänään ois poutapäivä ;) Ja sunnuntaina kans, olis mätsäri molempien heppojen kanssa..

Johonkin asti, moro!

Mä en jaksa enää ihmisiä. En jaksa olla yksinkään. En tohdi luottaa, petyn kuitenkin. Niin kävi taas vaikkei mitään ollutkaan. Ei ollutkaan mitään ja silti oli niin paljon, oli toivo. Sekin kuihtui, kuoli pois. En jaksa kyyneleitä. Miksi juuri nyt? Huomisen piti olla mahtava päivä.. Miksi juuri nyt? Kuka oli noin julma ja suunnitteli kaiken? Nyt toivon ettei huomista tuliskaan. Ettei tarvitsisi nousta uuteen päivään. En halua kohdata sitä yksin. En taas yksin, ilman sitä pientä toivon- ja ilonhippusta. Millaista se oli, kun sai rakastaa ehdoitta ja peloitta? Mä en muista. Millaista se oli, kun sai koskettaa ehdoitta ja peloitta? Mä en muista. Mun on niin paha olla. Mä en halua että huominen tulee. Voinko mä estää sen, hidastaa edes? En halua olla yksin. Mulla ei ole ketään. Haluaisin turvaan jonkun syliin. Jonkun joka silittäisi mun sateessa (vai kyyneleistä?) kostunutta tukkaa ja sanois että kaikki on hyvin, ei ole hätää, ole ihan rauhassa. Pitäisi vain lähellä ja silittäisi hiljaa. Ei päästäisi irti. Välittäisi. Voiko itsensä kylmettää? Niin ettei kaikki sattuisi niin kovin? Mä en jaksa itseäni. En jaksa muita. Jos en rakasta itseäni, voinko rakastaa muitakaan? Mikä mussa on mennyt pieleen? Miksi olen epäkunnnossa? Miksi juuri nyt? Huomisen piti olla mahtava päivä! Mä vihaan ihmisiä! Vihaan vihaan vihaan! Kaikkia niitä ihmisiä, jotka on mua koskaan satuttaneet! Ettekä paskat ees kertoneet miksi, ei ollut kanttia kertoa! Paskat saastat. Mä en halua olla mä, en ole tarpeeksi vahva. Muhun sattuu. Liikaa. Mä en jaksa.

Jep. Enhän mä ehtiny siitä haaveilemaan ja unelmoimaan kuin yli 10 vuotta.. Vallun varsasta siis.. Nyt Vallu on astutettu Ever To Excelillä, ja eka tiineystarkastus on viikon päästä. Ihanaa <3

Mun elämästä katosi sisältö kun Haamua ei enää ollut. Mä olin vain pelkkä kuori, joka yritti pysyä kasassa. Ja sitä kyynelten määrää ei usko kukaan. En voinu käydä tallilla, ei ollut mitään järkevää syytä, Munkin pystyi hoitamaan kuka tahansa. Haamun tyhjä karsina ja varusteet ympärillä vain hyökkäsivät kimppuun.

Laitoin viestiä Haamun ihmisystäville, että ruuna on poissa. Viestin sai myös sen entinen omistaja, joka jonkin ajan kuluttua soitti perään. "Ajattelin vain kysyä kun sulla ei Haamuakaan enää ole, että olisitko kiinnostunut? 5v iso kirjava puokkiruuna, kiva luonne mut ratsutus mennyt vähän mäkeen" Muuten joo, kiinnostuin, mutta jäi rahasta kiinni, ei mulla ole varaa. Ei se mitään. Ruuna menee vaihtoon kahta ponia vastaan.

Parin viikon päästä Maarit soitti uudestaan. "Otatko ylläpitoon ja koitat laitella eteenpäin? Poneista ei ookkaan kuulunut mitään" Seuraavana päivänä, eli eilen, ajoin pohjoiseen, rapsuttelin ruunaa tarhassa ja kävin sen kanssa maneesissa. Maarit lupas tuoda ruunan Kaustiselle.

Tänään, muutama tunti sitten tajusin ettei Haamu kuollutkaan turhaan. Siitä asti kun käytin sen klinikalla ja kuulin mikä sen tilanne oli, mä olin ollut siipi maassa. Ihan rikki. Eilen kun pompin ja revittelin Ismon, ylisuuren kirjavan varsan, kanssa maneesissa mä muutuin. Mä olin taas onnellinen. Mä en edes tiennyt että hevosen kanssa voi tuolla lailla leikkiä. Mä nautin, nauroin sen kanssa yhdessä. Haamu antoi mulle mahdollisuuden pelastaa Ismo, antaa vuorostaan sille uusi mahdollisuus. Nuorelle, terveelle hevoselle.

Haamu antoi mulle niin paljon. Mä opin sen kanssa kolmessa vuodessa enemmän, kuin tähän asti muiden kanssa yhdessä. Ehkä mä olen nyt valmis auttamaan Ismoa? Siinä on varmasti eniten haastetta tähän asti, mutta musta tuntuu että oon noihin haasteisiin nyt valmis. Siellä maneesissa pomppiessa ja hullutellessa musta tuntu niin hyvältä ja oikealta. Mulla on taas tavoite, sisältö ja tarkoitus, joku tarvii mua.

Tänään oon kuunnellut Irinan uutta levyä, erityisesti kappaletta "Jälki". Sanat menevät mm näin:

"Tiedän sun lähtevän, joskus täältä pois,
mut en tahtois nähdä sitä päivää,
vuodet vähenee, meistä kaikki vanhenee,
omaa aikaa ei tiedä kukaan.
Millä tavalla voisin itsestäin mä jättää,
jotain mitä minullekkin annettiin.
Ikuinen jälki sinusta minuun jää,
mutta kaunein on se tunne, miten mulle lauloit,
toivon että itsestänikin jää, yhtä kaunis muisto,
samaa laulua laulan, rakkaimmalleni laulan"

sekä

"Rakkaus ei lopu siihen kun aika jättää,
kauniimmin muistoissa elää"

Kyllä elämä jatkuu sittenkin. Mä en vaan hetkeen uskonut siihen. Haamu, vielä kuolemansa jälkeenkin, toi elämän mulle Ismon kanssa takaisin. On nuo hevoset vaan ihmeellisiä.

Kuukausi sitten kuvittelin että kun Haamu lopetetaan, on lumi maassa ja aurinko paistaa, että mun rakas hevoseni on rauhallinen ja kauniimpi kuin koskaan. Kaikki meni just niinku piti, aurinko paistoi ja lumi kimmelsi ympärillä koskemattomana. Haamu oli niin kaunis siinä, se oli kuin pikkuvarsa nokosilla jalat supussa alla, turpa maahan nojaten. Sitä en osannut kuvitella. Että hyvästit olis noin kauniit ♥

Rakas hevoseni Haamu lopetettiin 17.10.2009.

Ostohetkellä lupasin että me kuljetaan yhdessä loppuu asti. Mä pidin kiinni narusta vielä senkin jälkeen kun ei ollut enää tarvettakaan.

Totisesti.

"Sä et ollut mitä sun piti olla, olitkin paras."

Ihan kiva kerranki näin. Hepo yllätti positiivisesti, vei puoliväkisin johtavan rinnalta kärkeen kun matkaa kierros maaliin, ja meni menojaan.. 20,7ke ja helpon olosesti, vaikka ravi ei priimaa ollutkaan. Kuski sai taas tehdä itsestään pellen tuulettelemalla ;D

Haamu kävi klinikalla, ei ollu kivoja löydöksiä mutta eivät estä käyttöä, päin vastoin. Sain sen viimein kenkäänkin, ja pellot on puitu, joten jos se treeni NYT sitten viimein alkais oikeen oikeasti...

Munkki on takasi radoilla. Ajettu startit Kaustisella ja Kannuksessa, ja ennätys parani, on nyt 20,0! Molemmilla kerroilla tarttu vetohuppujen naru sekkiin, ja Kannuksessa tuo johti jopa laukkaan. Myös harjotusraveissa käytiin, Kannuksen pokaaliraveista haettiin voitto ajalla 22,3x ja kannettiin kotiin pytty ja loimi =) Myös siellä otettiin laukka, mutta syytä en tiedä. Taas sitä samaa vanhaa pelleilyä ehkä? Seuraavaksi startti 13.9 Halsualla.

Mulle tuli uuski heppa, Vallu. Hoidin sitä kakarana, haaveilin sen varsoista ja suunnittelin millä orilla milloinki astuttaisin. Se nakko mua selästä harva se ratsastus, mutta se oli ah, niin ihana! Kaikkihan varmasti tietää etten mä tammoista niin välitä, mut tää on aina ollu niitä harvoja rakkaita.. Yks päivä omistaja sitten sano että onko koppi mukana, vie tamma mennessäs.. Ei ollu sillon, enkä ukkoa edes uskonu, se ku on tähän asti laittanu joka ainoan hevosen suoraan teuraaksi eikä myyny.. Saati antanu. Pariin kertaan kyselin vielä että ootko nyt tosissas ja hain sitte tamman kotiin! :D

Mulla on ollu 3 kuukautta flunssa. Se ei sit ollukkaan flunssa, eikä astma, vaan kasvain kurkussa. Että elämä on, tosissaan.. Kuukaus lääkekuurilla, sit kahen kkn päästä kontrolli, et onko mitn tapahtunu. Jos ei mitään muutosta tuu ens viikkoon mennes niin pitää heti takas lääkäriin.. En jaksa enää ees ressata moista, on mulla muitaki murheita... Kuten se, että rahaa on tasan 0€, ku uudessa työpaikas olin vasta alottanu, nii en sit mitään sairaspvrahoja tms saa.. Wuhuu.

Muutan takas Kaustiselle. Kiva pikku kämppä, välttänee toistaiseksi. Muutto menossa, tavaroita pitkin ja poikin ;)

Autot myynnissä, toivottavasti eka menis Vento, niin vois hyvillä mielin myydä sitten Hiacenki.. Ostajia, anyone?!

Jos joku mahtava paikka tulee myyntiin, siis talo (ja talli tai talliksi muunnettavissa oleva rakennus tai maata sellainen rakentaa..) niin ilmoitelkaa. Ostan pois jos on mieluinen ;)

Epäreilua.

Munkki siis jää nyt tauolle. Keskityn Haamuun ja koitan saada sen kanssa enemmän tulosta.

Munkki on sitten kolmijalkanen. Katotaan pe kun päästään klinikalle, että mikä on tuomio. Ei paljoo naurata.