Yksi yö enää..ristiriitaiset tunteet.
Dantella on kaksi haavaa oikean etutassun anturassa.
Ei syviä, mutta ikävännäköisiä. Linkuttaa.
Mua pyörryttää, oksettaa. Tuskin nukuin viime yönä.
Seuraava yö tulee olemaan vielä tuskaisempi..
Omat mussukat on ihan jossain muualla kun kotona.
Koira ei varmaan ikinä anna anteeksi sitä että jätin sen.
Jätin viideksi päiväksi..kun se oli kipeä.
Se seuraa nytkin joka askelta..
Se tietää että jotain tapahtuu. Tietenkin se tietää.
Raukka linkuttaa perässä ja mä yritän olla paikallani että vois koira ihan raatona olla..
mutta on niiiiiin paljon tekemistä ja miehellä vielä tänään töitä..
Ahdistaa. Tahdon nukkumaan.
Vielä pitäs pestä yks koneellinen pyykkiä mutta meillä on sähkökatkos 10-11.
Tietenkin tänään, mitenkäs muuten.
Onneksi se on vain tunti..
Ja toisaalta hyvä juttu. Voi leikkiä että ei voi mitään tehdä
kun ei saa edes valoja päälle.
Voi yrittää nukkua.
Tai sitten vois syödä pakastimesta kaikki jädet ja ajatella
että se oli hyvä juttu kun muuten ne olis sulanut sinne..
(meil on joku 100litraa jädee..)
En tiedä ottaisko digikameran mukaan vai ostaisko vaan kertakäyttöjä.
Juhannusreissulla tuli kertakäytöllä ihan tosi hyviä kuvia..
Mutta..noh..pelkään vaan kun oon semmonen höttö (ja Markku toinen)
että ihan varmana se saadaan meiltä pöllittyä. En tiedä..en tiedä..
Inhottaa että en huomannut tota tassua aikasemmin..jo eilen.
Äh, miksei särkylääke voi vaikuttaa nopeemmin..pää kipeä..
Stressaan ihan liikaa..tiedostan sen mutta en voi sille mitään..
Kyllä se tästä..kun rakas tulee kotiin.
Ihana lohduttaja, kultanen rakkain.
Joku sanoi että tavallisen näköinen.
Mä sanon että kaunis.
Sisältä ja ulkoa. <3