IRC-Galleria

pois meni, runot vei, mukanaan
mä en itke, enkä unohda, milloinkaan

huomaan selkeemmin kuin ennen kokonaiskuvan ja kuinka sä tullen ja mennen
mua pelailit kuusi-nolla mä hävisin mut silti vaan halusin mukana olla
kuolla ennemmin kuin mennä
enää ei mikään elämässä paljookaan hämmennä kun oot poissa kuviosta
kuitenkin tuntuu et oon jotain vallan kallisarvoista
ei ne muut hulluutta mulle näytä, päinvastoin ne päätäni hakkaa eikä äänet enää täytä
ja valtaa alan oivaltaa miltä maistuu ihmissuhde ilman tajutonta väkivaltaa
kidutusta henkistä harjoitit ja kun sanat loppuivat siitä tuli fyysistä
minut sekaisin pistit kun rakkautesi nyrkillä ruumiiseeni ikuistit


elän menneisyyttäni tänään
vertailen suhun joka ikistä tyyppiä jonka mä nään
odotan pahinta vaikka ne tahtoo parasta meidän romanssimme hinta oli kallis
siitä vielä maksan oisit voinut kyllä hinnoitella alhaisemman taksan
jaksan enää harvoin valittaa tuntuu tosi surkeelta kun ei pysty alittaa rajaa
takas helvettiini päästä
oonko se minä vai johtuuko se säästä mut mun sydän ei verta vuoda
kun sä lähdit sen jälkeen en oo osannu luoda mitään
aiheet pistit taskuun mulle ei jäänyt kuin mustelmat siitä illasta marraskuun
sairaalalaskuun, kääntöpuolelle raapustin -kaipaan sua Michelle-