IRC-Galleria

Kai meistä kaikist välil tuntuu siltä ettei mikään tunnu miltään.
Kunnes surku ja parku, saa karjutki avaa silmät,
Ja odotan, odotan, peloissani odotan miten itseni kokoan jos kadotan sut kokonaan.

Viimein sain silmät aukasta, se mitä meil onkaan on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, kaikin voimin pidän siitä kii
Se erottaa mut laumasta, varjelen sitä mikä on haurasta
En haluu luopuu siitä niin, loppuun asti pidän siitä kii

Tie oli päättyä ennen kun kerkes alkaakkaan
Mut keskoskaappissa ne sai mut ja Jeren jatkamaan
Lastenkliniikalta ponnistaminen on raskaampaa
Mut oppiipahan arvostamaan matkaansa
Kun kaks siskoo poistuu jo ennen mun syntymää
Toinen syntyy toinen kuolee, se on ympyrää
Ja tää on vaa väliaikanen bakanssi
Eläkkeen kohdal toivois että sen saispa takaisin
Silti toiset ottaa loparit jo ennen aikojaan
Jättää meidät tänne muistelemaan menneit aikoja
Se on perseestä, mut se on elämää
Elämä välil on, ja siks sitä pelätään
No mikä muu kuin kuolema tääl varmaa oisikaan
Paineen alla jengit sekoo tappaa toisiaan
Täs maailman ajassa iisii jää funtsimaan
Uskaltaako koulus enää silmiään ummistaa?