Olen ovea vasten. Tulet, työnnyt sisääni. Kuulumme yhteen. Käänsit ja väänsit. Minä valitin ja naritin, viimein avauduin ja laukesin. Olenhan ABLOY!
Annoit sen väliin huulien, tunsin saavani kokonaan sen. Mä yskin, ähkin, punastuin ja melkein siihen tukehduin. Se oli kokemus ihmeellinen, kun sain tupakan ensimmäisen.
Kun nyt makaan sängyssäni ja muistelen viime yötä, tunnen halua puristaa sinua. Tulit luokseni odottamatta ja laskeuduit alastomalle keholleni, nälkäisenä. Imit minua kunnes lopulta nukahdin. Aamulla vierailustasi oli vain muisto, mutta ensi yönä odotan sinua täysin valveilla. Hyttynen!
Otat sen suuhun kovana ja kuivana. Imet, puret ja lutkutat sitä. Kun se on antanut makunsa, otat sen pois; velttona ja kurttuisena. Kyllä purkka on hyvää!