IRC-Galleria

En muista paljoakaan syntymäpaikastani, siellä oli ahdasta ja

pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan


äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja

hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni.

Muistan monien sisarusteni kuolleen ja kaipaan heitä niin. Muistan

myös päivän jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen

ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi

pitänyt pysyä äitini luona pidempään mutta hän oli niin sairas. Niin

meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain

me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme toisiamme

vasten, kukaan ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin

paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa missä on paljon

erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset

piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin

kuulla muiden pentujen ääntä täältä. Näen ihmisten katselevan

minua. Pidän erityisesti pienistä ihmisistä, lapsista. He näyttävät niin

suloisilta ja hauskoilta, aivan kuin haluisivat leikkiä kanssani! Kaikki

päivät vietämme pienessä häkissämme. Joskus ilkeät ihmiset

pelästyttävät meidät lyömällä ikkunaan. Silloin tällöin meidät

viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset

satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä!" "Minä

tahdon tuollaisen!", mutta emme pääse koskaan lähtemään

kenenkään mukaan. Siskoni kuoli viime yönä kun kauppa oli

pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin kuinka

elämä hiljaa lähti hänen laihasta ruumiistaan. Olin kuullut että hän

oli ollut sairas ja minut pitäisi myydä äkkiä alennushintaan, jotta he

pääsisivät minusta eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen aamulla

ainoa ääni joka suri häntä kun aamulla hänen ruumiinsa otettiin pois

häkistä ja heitettiin roskiin. Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi

onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella halusivat

minut! He olivat ostaneet minulle kupin ruokaa ja perheen tyttö piti

minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön isä ja äiti

kehuvat minua suloiseksi ja kiltiksi pennuksi! Minut nimetään

Enkeliksi. Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta

hyvää huolta! He ovat helliä ja rakastavat minua! Hellävaroen he

opettavat minut erottamaan oikean väärästä. Haluan ainoastaan

miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän

leikkimisestä hänen kanssaan! Tänään minä kävin eläinlääkärillä.

Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta

rentouduin kun paras ystäväni, pikku tyttö sanoi sen olevan ok.

Eläinlääkäri sanoi varmaan surullisia sanoja perheelleni koska he

näyttivät onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain

sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä

kavattajajista" ja siitä että vanhempiani ei oltu kuvattu. En

ymmärtänyt lääkärin puheita, ainoastaan minua koskee nähdä

perheeni niin surullisena! He silti rakastavat minua hyvin paljon ja

minä heitä! Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä muut

pennut ovat vankkoja ja riehakkaita minuun sattuu pelkkä

liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja

juosta rakkaan pikku tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea

hengittää. Yritän parhaani ollakseni vahva pentu, mikä minun

kuuluisi olla mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen

pikku tytön niin surullisena ja kuulen vanhempien sanovan "Nyt on

varmaan aika..." Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärilla eivätkä

uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynäisistä ongelmista.

Haluan vain tuntea lämpimän auringon paisteen, leikkiä ja helliä

perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani.

Juominenkin koskee. Yritän nousta mutta voin vain inistä kivusta.

Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia

enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän olla hyvä ja

rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kunpa tämä kipu menisi

pois! Kunpa pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän

nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta. Eläinlääkärin

pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa! Ihmiset halaavat minua

ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja

surunsa. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta enää. Hän on

hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni. Pikku tyttö halaa

minua hellästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta

. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen

rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään.

Oloni muuttuu unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni jossain

kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole

kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni

ainoalla tuntemallani tavalla eli pienella hännän heilautuksella ja

hellällä kuonon tökkäisyllä. Olin toivonut viettäväni vielä monta

ihanaa vuotta heidän kanssaan, mutta niin ei vaan ollut

tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri "Eläinkaupasta ostetut

pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän

että tulee kulumaan monta vuotta kunnes nään rakkaan perheeni

uudelleen. Copyright 1999 J. Ellis ;'(
Tätä tarinaa saa ja pitää julkaista ja levittää toivoen että se pysäyttäisi moraalittomat kasvattajat ja ne jotka kasvattavat pentuja vain rahan eikä rodun parantamisen vuoksi.