(Edit: allaoleva arvelu meni vikaan: bileisiin tuli 13 ihmistä.)
Jos mie pidän bileet viikonloppuna niin tänne varmaan tulee taas vaihteeks max 4 ihmistä. :D
Ei enää ees jaksa vittuuntua, kun tähän jatkuvaan sosiaalisen elämän alamäkeen on jo tottunut.
Tässä vaiheessa pitää määritellä kolme sosiaalisuuden suuntausta (sekä miten ne suhtautuvat ihmisten tarpeisiin):
1) vakaa psyykkinen: se että hengailee kavereiden kanssa (olennaista "kaveripiirin" koostumus sekä läsnäolon määrä)
2) epävakaa psyykkinen: random kontaktit (olennaista läsnäolon määrä)
3) henkinen: se että on joku johon luottaa ja jolle avautua (olennaista oikeastaan pelkkä ystävien olemassaolo)
Kohta 1 on nyt perseellään, mutta koska kyseinen kohta on ristiriidassa sekä individualistisen moraalikäsityksen että ihmisen psyyken ulkopuolisen maailman asettamien kriteerien kanssa (nykyään), niin ei jaksaisi mitenkään vinettää.
Kohta 3 on oikeastaan hyvin; niin kuin se on ollut vuosikausia. Mutta yleensä psyyke vaatii myös läsnäoloa, ja siksi pitänee lisätä kohtaa 2. Käydä yliopistolla, yrittää edelleen saada töitä jne.
Se, voiko kohdan 1 merkitystä korvata ollenkaan, on kyseenalaista. Mutta huomattakoon kuitenkin, että kuluneen kuukauden aikana tämän vuorovaikutuksen kesto on ollut n. 25 tuntia (<4%), verrattuna esim. lukioaikaiseen 30-50 prosenttiin, ja silti fiilikset ovat odotuksia paremmat O.o
Fiiliksien laatuun vaikuttanee myös se, että samat tekijät, jotka ovat heikentäneet sosiaalista kanssakäymistä, ovat kuitenkin aiheuttaneet rationaalista hyvää sekä saaneet minut lähes säteilemään moraalia. :>