IRC-Galleria

Katsoin tuossa ihan tieteellisen dokumentin planeetasta, jonka rata on soikea. Välillä se on yhtä kaukana tähdestään kuin Jupiter, välillä lähempänä kuin Venus. Ja sitten väitettiin että tällaisella planeetalla oleva maankaltainen kuu voisi kokea kauttaaltaan +400 asteen lämpötiloja???? (Fahrenheit vai Celsius, en oikein älynnyt. Ei toimi kuitenkaan)

Ja paskan marjat. Jos tämän kuun peittäisi yli 10m keskimääräisesti paksu vesikerros (maapallolla se on useita kilometrejä) suurelle alalle hajaantuneena, niin sen haihtuminen imisi valtaosan siitä energiasta, mikä tulisi tähteä lähellä ollessa. Näin ollen tiettyjä laajoja manneralueita lukuunottamatta lämpötila ei koskaan nousisi yli +100 asteen C. Piste.

Oikeastaan olisi ihQua jos maapallo olisi tällainen kuu, kiertäen kaasuplaneettaa, joka puolestaan kiertäisi soikeasti tähteään. Oletetaan vielä samanlainen akselinkallistuma kun maapallolla on (20-30 astetta), ja että tämä kallistuma olisi isoakselin suuntaan. Tällöin olisi mukavaa ja mielenkiintoista asua sillä pallonpuoliskolla, jossa aurinko olisi matalimmillaan taivaalla sen ollessa suurimmillaan. Toisella puolella olisi aika helvetillistä :D

Kuvittelin tässä maapallon sellaisena näihin olosuhteisiin, että pohjoinen pallonpuolisko olisi "äärimmäinen" puoli maapallosta. Subtropiikissa aurinko näkyisi kesällä keskipäivällä suoraan pään päällä, ja vieläpä 4 kertaa nykyistä suurempana. Mm. Saharassa lämpötilat nousisivat päivisin reilusti yli +100 asteen, pysytellen rannikolla mereltä tuullessa +50 - +100 asteessa. Pohjoisnavallakin olisi hellettä.

Loppukesästä ilmanpaine maailmanlaajuisesti olisi kaksinkertaistunut, puolet siitä vesihöyryä. Säteilyn epätasainen jakauma yhdistettynä alkavaan vesihöyryn tiivistymiseen toisi Afrikan länsirannikolta päivittäin trooppisia aaltoja, jotka kehittyisivät merellä heti hurrikaaneiksi, joiden keskuksessa voisi olla kenties jopa 500 mbar alempi paine kuin ympäristössä, ja siten jopa 500 m/s tuulia. Nämä hurrikaanit voisivat säilyä tuhovoimaisina Jäämerelle asti. Aww.

Ja sitten sataisi keskimäärin 10 metriä vettä vuodessa.

---

Asiasta kukkaruukkuun. Törmäsin tossa ufo-"dokumenttiin" ja rupesin ajattelemaan, että Atlantiksen tarulle voisi olla ihan järkevä selitys, analoginen nykyiselle tilanteelle länsimaisine kukkahattutäteineen. Spekulaatiota:

Olipa kerran kehittynyt ihmiskunta, kauan ennen kirjoitettua historiaa. Kehitys perustui Atlantiksella (missä lienee ollutkaan) eläneeseen älykkäimpään populaatioon/rotuun ja sen jäsenten tuottavuuteen.

Kuitenkin humanistiset maailmanhalausaatteet saivat jalansijaa tässä jalossa ja, ah, niin suurisydämisessä kansassa. Näinpä he perustivat hyvinvointiyhteiskunnan jonne kutsuivat avosylin kaikki maailman hätääkärsivät ihmiset.

Hätääkärsivien (luonnonvalinnallisesti heikkojen) ihmisten päästessä hyvinvointiyhteiskuntaan luonnonvalinnan asettamat suuntaviivat ja rajoitteet poistuivat, ja vähiten tuottava kansanosa pääsi lisääntymään tyylilleen eksponentiaalisesti. Verorasitteen lisääntyessä tyytymättömät kansalaiset lähtivät lopulta loisia pakoon, luonnolliseen markkinatalouteen, vapaaseen kehitykseen; avaruuteen, joka oli ainoa paikka, jossa enää sai nauttia täysimääräisesti työnsä, osaamisensa, ja kehittymisensä tuloksista.

Aikaa myöten kaikki tuottavat kansalaiset muuttivat pois maapallolta. Tällöin jäljelle jäänyt luokka, joka oli aiemmin jäänyt ilmaisen elatuksen ääreen vailla mitään velvoitteita, ja siten oli tyhmentynyt, unohtanut luku- ja kirjoitustaidon samoin kuin muutkin sivistyksen alkeet, joutuivat elättämään jälleen itsensä, järjestelmässä jonka he itse pystyivät ylläpitämään: kivikauden.

Aikaa myöten Atlantiksen rauniot rappeutuivat ja jäivät nousevan merenpinnan alle. Maapallon populaatio on pikkuhiljaa nousemassa kohti sitä loistoa, jossa se oli muinoin, mutta myös sitä tekijää, joka sen tuhosi: luonnotonta tasa-arvoa.

---

Ja kaikkihan tajusivat mistä puhuin. Ja kaikkia kiinnosti.
Tänään känni. <3