IRC-Galleria

äh, miten maailma muuttuu äkkiä, parhaista kavereista voi tulla hetkessä vieraita. itekki vierastan itteeni usein. kai sitä maailman mukana muuttuu kans, helvetti ku oikeesti välillä pelottaa kaikki. yksinäisyys syö naista, nii paska olo kaikesta menneestä. pettymystä pettymyksen perään itteensä ja muita kohtaan. Jotenki sitä miettii et kaikel olis joku tarkotus, kaikel paskalla menneisyydessä. kai niistä oppii jotakin. ahdistaa ja vituttaa aivan suunnattomasti. jotenki sitä vaan odottaa koska se maa katoo jalkojen alta taas ja tiputaan alas ja lujaa. voiko oikeesti vilpittömästi nauttia elämästä jos kerran on saanu henkisesti selkäänsä niin paljon et toivoo vaan et se ei ikinä tapahtuis uudestaan. mut jooh elämä on elämää. päivä kerrallaan.