Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot. Askelen, kaksi sä luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sä itseäs vastaan painavas luulet ihmisen, kaltaises - vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka ei liukunut luotasi pois. Kylmä on ystävän mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen jok' katoaa, kun sitä kohti sä käyt. Niin olet yksin, sä ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sä lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksin kyyneleet itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain. <3