IRC-Galleria

Mie oon tässä pohtinu ko olen jonku aikaa kaikki yöt viettäny konneela enkä oo nukkunu vähään aikaan enää kunnolla, että minnekköhän minun pitäis hakeutua, että saisin vähän asioihin järjestystä.
Se on hirveää, ku illalla ei halua mennä nukkumaan, koska pelkää nukahtamista, koska pelkää aamua. Ja sittekö ei muutenkaan enää ees huvita nukkua. Eikä ees enää väsytä koskaan. Tai sittekkö väsyttää, niin väsyttää päivällä, muttei yöllä. Ja jos väsyttää nii sitte roikkuu koneella niin kauan että sammuu suurinpiirtein sormet näppäimistölle ja mesekeskustelut auki ja veispuukkiki jää auki.
Koko ajan tekkee vaan mieli juua ettei tarvi ajatella, eikä muistaa. Ja sittekkö muistaa, nii juo vielä muutaman ettei varmasti muista.
Kaikki mennee vituiksi, muttei siitäkään ennää jaksa välittää, menkööt. Kaikki on kuitenki periaatteessa hyvin, mutta silti pelkään aamuja ja iltoja. Ja valvon yöt. Enkä saa unta.

hei milloin hanat aukeaa
minä tahtoisin unohtaa
mutta miksi siitä on tehty niin pirun vaikeaa?

NO EIPÄ TARTTE ENNÄÄ PAINAA AV-NAPPIA KO KATTOO TELEKKARIA! meinashan ne mennä hermot vähemmästäki ko kesken jännittävän salakkari-jakson vaihtu kanava ja piti ettiä äkkiä telekkarin kaukosäädin ja painaa av-nappia. ja sitte oli vielä kaukosäätimestäki patterit vähisä niin piti käyttää patterit pois ja hakata kaukosäädintä pöytään ja sitte vasta sai av-kanavan pääle ja siinä vaiheesa oli salakkarit menny mainostauole tai LOPPUNU!
mutta se on MENNEISYYTTÄ. nyt voijjaan kattoa salakkarit ja kaiken maailman ohojelmat iliman että toinen kyttää kaukosäädin kädessä, sormi av-napilla!
meilä on uus telekkari ja kotiteatteritsydeemi! ilo ja autuus. nii ja sitte meilä on vihdoin ja viimein mikro! ei tartte ennää lämmittää uunia joka välisä.

nyt meilä on niklas kyläsä ja katotaan muumeja. irin kans alettiin keskustelemaan äskön siitä miksi autiolla saarella on korkealla vesi, mutta muumilaaksossa ei. kinasteltiin jonku aikaa, kunnes niklas puuttu asiaan:

"koska suomessa ei ole merirosvoja, afrikassa vain."

"mä suljen silmäni,
ja nukahdan sun viereen,
viimeinkin.

sun viereen,
viimeinkin."


♥

voiskohan jostaki ostaa uuen selän? ko mie en ennää yhtään jaksais tätä selekäkipua. mittään ei voi tehhä ennää normaalisti ko aina käy selekään kipeää. ko makkaa selällään niin silloin ei satu. kävellessä, seisoessa, istuessa, kumartuessa, aina vaan käy kipeää. tuskallinen elämä.
mie vaihan allaa ihan varmasti. hommaan semmosen ammatin ettei tartte itteänsä rikkoa.
niin kerta!

tajusin sen tänä aamuna. mie en lähekkään kouluun! syksy tullee ja mie en lähe kouluun. toisaalta olen surullinen, ja toisaalta iloinen. töissä on kuitenki helpompi käyä, ko ei tartte tehhä mittään tehtäviä. mutta koulussa taas on viikonloput vappaana ja voi lintsatakki välillä.
13 vuotta koulua. 13 syksyä. melkein 13 uutta reppua tai laukkua. 13 vuojen aikana monta uutta kaveria ja jopa ystävää. ja nyt. mie en menekkään kouluun. nytkö alko ajattelemaan asiaa paremmin, niin onhan se aika haikeaa. olla menemättä kouluun. mutta kyllä näinki on hyvä. olla vaan. töissä.

no kuiteski, minun pitäis alkaa pakkaamaan ja siivoamaan täällä kiirunassa. koska tämä on melkeinpä ainut päivä jolloin mie voin sen tehä. huomenna töitä, perjantaina töitä, ja sen jälkeen haetaan louhikkotien kämpän avaimet ja mennään sinne siivoaamaan. ja lauantaina MUUTTO. voi taivahan talikynttilät! irin kans yhteinen kämppä. emmie voi sitäkään kyllä käsittää. irin kans puhuttiin yks päivä, että me ollaan kyllä tämän asunnon kans edetty aika nopeaa, kerta meillä on jääny kokonaan välistä semmonen harkinta-aika. sellanen pohtiminen ja mietiskely.. "noh mitenköhän me saman katon alla tullaan toimeen..", "kestänköhän mie sitä niin paljon..", "pitäiskö sittekki muutta yksin..".. ei olla pojat paljoa pohdittu! päätettiin että hommataan kämppä, hommattiin, käytiin kattoon, kirjotettiin vuokrasopimus ja sen jälkeen se iski. se todellisuus, nyt meillä on oikeasti kämppä! tsiisus. noh, eiköhän me hyvin pärjätä. on meilä ainaki hyvät suunnitelmat sen kämpän suhteen, että siitä pitäis tulla kerrassaan valloittava asunto. nam.

onpa ihanaa ko syksy tullee. nyt saa alkaa kattomaan luvan kanssa telkkaria taas. kaikki hyvät ohojelmat (SALKKARIT!!!!) alkaa taasen ja pääsee sohovale makkaamaan ja vahtaamaan niitä. niin huippua. kuitekki kaikki minun työvuorot on semmosia etten näe mittään minun lempiohjelmista:(

niin ja mie haluan uuen pyörän. kunnon pyörän. semmosen kalliin ja upouuden pyörän. nytkö ainut kulkuväline on pyörä, ja tuo matka korkalovaaraan on mitä on, niin tahon uuen pyörän. semmosen että siellä voi polkea talvellaki. niin kerta.

ps. kohta on joulu!
pps. eikä siinäkään vielä kaikki, unohin kaikesta tärkeimmän! me irin kanssa ollaan päätetty adoptoida sasse. ko kaikki on sanonu että se talo mihin muutetaan on epäilyttävää väkeä täynnä ja että on vaarallista asua siinä, niin mepä otetaan sasse meille turvaksi! sassesta tulee seitsemän vuoden iässä kaupunkikoira.

Tätäpä ootellessa ja lunssaa parannellessa! Kyllä kelepaa.





ps. sannamarin kuvaus, varastinpas!

pojat mie sanon että ei voi olla huonompaa tuuria ko mulla! tämmöset helteet nii mie olen kauhiasa lentsusa, en onneksi sikainfluenssaa ole saanu, vaikka minua suunnattomasti huvittiki ko aamula soitin arvauskeskukseen aikaan niin se tyär sielä langan pääsä kysy että "ookko ollu ulukomaila viime aikoina? tai ookko ollu tekemisisä semmosten henkilöitten kans jokka on tullu vasta ulukomailta." jos haaparanta laskettaan ulkomaaksi, niin kyllä ja kyllä. tohtorisetä oli aamulla ehkä vähän tolpuusi, ko mie jouvuin sille lateleen mihin lääkkeisiin kirjottaa mulle se resäpti. ja melkeinpä mie itte sen diagnoosinki ittele tehin, se tohtorisetä vain kirjasi. loppuviikko onki sitte makkaamista ja leppäilyä ja yskänlääkkeen tirpomista naamarriin. eipä siinä, se yskänlääke on kolomiolääke ja 10ml sitä vastaa yhtä olutta, että kyllä sillä pikku känät saa päällensä jos niiksen tullee.
lauantaina pittää tehä kämpäkki kiirunankadulle, ko isä tullee takas kottiin muoniosta, niin minun on lähettävä täältä. ei taijjeta ennää isän kans mahtua kovin pitkäksi aikaa saman katon alle..
jos sitä olis sitte sen verran terve että yksin pärjäis! :l jos en pärjää, nii ystävänituttavani teijjän puhelimet ringaa kovasti löördaagina! eipä siinä sitte sen kummempia.

oi että. mulla masentaa olla kyllä kaupungissa, tai ees nivankylässä. ylipäätänsä TÖISSÄ! meillä oli lauran ja maijan kans taas niin huippua sinettäjärvelä su-ti, voi mahoton. shillälailla!
laura keitti meile hyvät hernesopat jokka sitte kalliolla nautiskeltiin. oli vain sen verran litkua se soppa, että meinas lähtiä kattilasta kaadettaessa tuulen matkassa.
mutta kuiteski. mie haluaisin olla koko kesän sinettäjärvellä. se on kyllä niin paratiisi ettei toista. työmotivaatio on nollaaki alempi ja mulla niin ketuttaa lähtiä sinne. mutta ennää 8 viikkoa töitä niin sitte mie piän lommaa niin kauan ko rahat riittää, son varma. lähen kilpiksele vaikka yksin!
niija huomena iri tullee takasin! sitte heti mennään lietteelle ihanaa. <3
hirveä ikävä ollu iriä.!
nyt pittää alakaa valmistuun töi-hommiin. vatut.