IRC-Galleria

Olipa Gibsonin Passion of the Christ. Teologisesti hyvinkin sivistyneenä (not) se kuitenkin sai minut halveksumaan kristinuskoa. Ylipäätään kelaan, mihin uskon, miksi uskon ja uskonko ylipäätään. Se nyt jääköön toissijaiseksi, enhän halua tuomita kenenkään kiihkeää vakaumusta kristinuskoa kohtaan, mutta mitä enemmän siitä tiedän, sitä enemmän sitä vihaan. Yksinkertaista, kovinkin.

Mutta voi minua vääräuskoista! Onneksein sentään enää siitä ei tuomita, vaikka vasenkätisyyteni tähden muutama kämäinen lahko (kuten islam, osittain hindulaisuuskin) tulkitsee minut itse Saatanasta sikiäväksi. Sehän sopii täydellisesti minulle!

Jospa sitä vihdoin saisi aikaiseksi erota kirkosta. Vapautua kahleista ja nähdä kaikki uusin silmin? Tai hienosti jättää sen huomiselle. Onhan silloin aina parempi päivä. Ja silloin aina ehtii, tietenkin.