IRC-Galleria

Täällä on kaikkialla ollut jo pari viikkoa kaikki joulukoristeet esillä. Ja vaikka mä en mikään joulun suurin fani ole ollutkaan niin on mullakin tullut viime aikoina ikävä mun hienoja kynttilälyhtyjäni jotka ovat kohta kaksi vuotta olleet Teemun varastossa käyttämättömänä.
Muutakin aineellsita omaisuuttani olen kaivannut, osittain siksi että yhdessä muutossa olen hukannut ilmeisesti vaihtopussilakanani, ne kaikkein ihanimmat punaiset.. Ja kaappi tilaa on uudessa kämpässä liian vähän siihen auttaisi, se valkoinen lipasto ja sininen kaappi. Suurimman syyn tavara ikävää kuitenkin luo tieto siitä että mulle luultavasti tarjotaan vakituista työtä täältä keväällä, ja tieto siitä että olen koulun kautta sitoutunut olemaan täällä jouluun 2009.
Ainoa surkeus kaiken keskellä on se että tämän on niin kovin kaukana kaikista teistä ja että nää ihmiset on välillä täysin pässejä, ( joo tiedän niin on kaikkialla, mutta ystävien keskellä ollessa saa pässejäkin välillä olla, se ei haittaa).

Eilen vihdoin ja viimein hoidin auton korjausta eteenpäin. Se on nyt seissyt kuukauden hotellin pihalla ja alkoi näyttää marenkikakulta lumikuoren alla. Suututtaa kun ei ole ketään tuttua tai avuliasta ihmistä jolle soittaa että hei mun auto pitäis siirtää nyt tolppa paikalle. Mä olin ihan itkupotkurähinä raivareiden partaalla ja soitin viimeisenä oljenkortena Köngäälle, joka kuulema osaa korjata autoja. Aloin melkein itkeä kun se sanoi että; jaa se Seatti siinä Hullun poron pihalla? No heti kun met saadah tuo talli tyhyjäksi nih met haetahan ja korjatahan se kuntohon! =)

Köngään tyyppi kuulostaa Offin mainoksen ukolta ja saattaapi myös näyttää siltä. Mutta mä melkin paruin siinä auton vieressä hotellin pihalla ilosta ja surusta.

Täällä on niin kovin kaukana ja ihan oikeesti välillä myös niin kovin yksin.