IRC-Galleria

Maria, Sonja, Mikko, Matti-Esko, minä ja Heli

Comenius-projekti
5.5 - 9.5.2008

14.3.2008 Hartwall Areena, Helsinki

Se oli kyllä jotain niin parasta! <3 Ja sain muutaman ihan hyvän kuvanki otettua vaikkei iha eturivin paikka ollukkaan. Mut heti ku se tulee uudestaan, niin oon jo varaamas lippuja. Se on pakko mennä kattoon uudestaan! (:

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään

Olin Ruusan kans tänää kattomas Apasionatan (teemana Four Seasons) ja täytyy sanoo, et se show oli kyl aiva mahtava! Hevoset oli todella hienoja, oliha siällä mm. andalusialaisia, lusitanoja, friisiläisiä ja arabialaisia täysverejä. Niin, ja ei saa unohtaa shettistä ja kahta aasia! :D Kaikki hevoset oli iha yli hyvi koulutettuja ja kun niillä ratsastettiin, tuntu tosiaanki siltä, et itte kuuluu jonnekki alkeispalikkatunnille. Mutta kaiken kaikkiaan se oli erittäin mukava kokemus (junamatkat juomioon ottaen :D) ja vielä mahtavampi oli se show 3. rivistä, Kiitos siitä Ruusalle :)

Matka oli aika "mutkikas" eikä muutoksilta todellakaan vältytty! Kaikki kunnia siitä MUN blondiudelle -.- No mut, vaikka junasta myöhästyttiin, seisottiin junas Seinäjoelta Pasilaan, ravattiin Areenalta asemalle, juostiin Tampereen asemalla 5. laiturilta 2. iha panikkis, katteltiin lauantai-illan junakänniläisiä ja niiden nyrkkitappeluita, jokka johti poliisin hoiviin, niin matka oli ihan pro. Ja olisin ollu hukas varmaa sata kertaa ilman Ruusaa, et kitti vaa sulle ku olit henkisenä tukena, kaikes ;)

Ens vuonna uudestaan! :)

Koevikko ohi! c(:

Huomenna töihi Supon kaa..! Vähä ootan (:

Jes! Koeviikko puolesvälis. Yhteiskuntaoppi ja ruatti takana, mut ussa ja _kemia_ edes :(
No mut tänään on perjantai ja viikoloppu edes. Ja maanantai vapaata!! No joo, mut ei saa nuolasta enneku tipahtaa :p

Mä en voi ymmärtää mitä itua on tehä jotain uutisraporttia jostain kuntaliitoksista. Se ei vaa mee mun järkeen. Ja sitä paitsi mua ei vois vähempää kinnostaa mikkää kuntaliitokset. Eli aika huterasti etenee tää mun raportoini. Noh, onhan mulla sentään kansilehti ja johdanto valmis :D Eikä täs onneks okkaan enää ku 2 päivää eli hyvin sitä ehtii - ainaki toivottavasti.

Katsotaan, kuinka monta tuntematonta tai tuntemaani ihmistä uskaltaa sanoa ''moi'' päiväkirjaani.
Sitten kopioi omaan päiväkirjaasi, jos olet sanonut moi.

Tänään vuokrasin Ninjaa ja meistä tuli heti kauheet bestikset :D Mut se on oikeesti aika kiva ja kiltti ja kulkee nykyän rauhaski :)

Loma alkaa! :)