jokainen hengenveto tuntuu tikarilta keuhkoissa,
et tiedä kuinka paljon itse viilletyt arvet voivat painaa,
olemassa olokin sattuu nii paljon,
sydänkin lyö ja lyö,
koska ei osaa pysähtyä,
istun yksin pimeässä luovuttamassa,
tiedätkö,
kun tekee mieli hypätä veteen,
elävänä ei koskaan nousisi,
tuntea kuinka happi loppuu keuhkoista,
pakottautua pysymään vedessä,
sen yksinäisyyden tunteen,
lopulta syvä hiljaisuus.....