Taas yks näit päivii,
millää ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?
Konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi,
väsään räpin ja kertoo nii et muutki näkis...
Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä,
mitään syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää.
Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän,
lopettaa to hakkaamise, vois tehä hyvää.
Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa,
ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa.
Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.