IRC-Galleria

Hän seisoi hetken kadunkulmassa ja pyörähti äkisti takaisin.
- Perkeleen perkele, mies mutisi itsekseen ja läksi harppomaan katua pitkin satamaan päin.
Hän poukkoili ihmismassassa edes ja takas etsien tietä pois ruuhkan keskeltä. Isoin loikin edeten hän sysäsi pienemmät pois edestään ja puri hammasta. Ohi sinisen pakettiauton ja ylös tietä pitkin torille. Puiston kautta pääsisi nopeammin. Valkoinen talo jäi taakse ja mies nopeutti kulkuaan tuulen kuiskutellessa korvaansa. Hengitys muuttui usvaksi ja maahan jäätyneet lehdet rapisivat ja lentelivät askelten alla. Joku oli kaivanut syvän kuopan keskelle polkua ja kasannut aidan sen ympärille. Yhdellä valtavalla hypyllä mies ylitti kuopan ja aidat ja kaatua kompastui keskelle jäistä mutalammikkoa.
-Helverin perkele, mies taas mutisi.
-Voe perkula! Hän korotti ääntään.
Torstaina Seppälästä ostetut samettihousut olivat aivan kurassa. Lahje oli revennyt. Mies nousi ja lähti ontuen matkaan. Joku ohikulkija nauroi huvittuneesti tapahtuneelle. Mies mulkaisi taaksensa ja rouva fifinsä kanssa hiljeni. Mahtoi olla hupaisaa nähdä hujopin kaatuvan, mies ajatteli. Tihentäen askeliaan hän saavutti menetetyn ajan. Puuskuttaen tästä oikealle ja kaataen vastaantulevan lenkkeilijän. Mies ei jäänyt katsomaan taaksensa kun lenkkeilijä nousi ojasta ja huusi jotain miehen perään. Pian huuto ei enää kuulunut miehen korviin ja hän oli jo unohtanut koko asian. Repaleiset mutaiset housunsa ja särkevän polvensa. Hän harppoi kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Puiston keskellä oli vesilähde. Talvella se oli pois päältä, mutta vielä se suihkutti vettä ilmaan. Lapset olivat rikkoneet jään sen reunalta ja mies huuhtaisi nopeasti kätensä samalla roiskuttaen vettä vieressä istuneen mummon päälle. Mummo kirosi ja huitoi sateenvarjolla. Kuka tähän aikaan sateenvarjoa edes tarvitsee, pohti mies ja kiskaisi sen mummon kädestä. Sateenvarjo lensi kaarena pusikkoon ja pian mummo sen perässä jos ei olisi hiljaa. Mies muisti särkevän polvensa kun mummo potkaisi siihen. Taas lonkaten hän juoksi alas rappuset ja liukastui.
-Perkkule! Huusi mies lujaan ääneen.
-Perkkuleen perkkula!
Lintuparvi lehahti lentoon viereisestä puusta ja nuoripari katsoi miestä hieman huvittuneesti, samalla peittäen lapsen korvat. Valot paloivat punaista kun mies nousi ylös rappusten alapäästä. Joku ystävällinen ohikulkija tiedusteli miehen vointia. Mies juoksi kadun yli ja jäi melkein ylinopeutta ajavan bussi numero viitosen alle. Kuskin nyrkki heilui ja samalla hän törmäsi lyhtypylvääseen kun ei katsonut eteensä vaan tuijotti tuimana miestä. Mies oikaisi Tuijan Hiustenleikkuun kautta. Liike oli joskus kymmenen vuotta sitten toiminut apteekkina. Silloin mies oli käynyt siellä usein. Äiti oli paljon kipeänä tuohon aikaan eikä itse pystynyt käymään apteekissa. Oli äidillä ollut kotiapulainenkin, mutta hän oli käynyt vain kaksi kertaa viikossa. Mies muisteli kuinka Tiina oli joskus ollut täällä töissä. Sen jälkeen kun keskustaan avattiin uusi isompi ja nopeampi ja halvempi apteekki niin tämä oli pakko lakkauttaa. Tiina sitten menetti työnsä ja viimeksi mitä mies muisti oli hän luennoinut lääkiksessä.
Reijon Lihatiskin ohi Störmbergin katua pitkin koilliseen. Reijo oli reilu jätkä. Oli joskus myynyt hänelle lihaa halvalla kun oli ollut vähän vaikeampaa. Kumea kolahdus kaikui lasi-ikkunoista. Mies makasi selällään kadulla ja piteli otsaansa. Punainen aine valui sormien välistä. Yläkoululaiset nauroivat bussipysäkillä. Mies ei sanonut mitään vaan nousi ylös ja loikki yli kadun sillalle. Hän pyyhki hihalla otsaansa. Samalla muisti, että oli saanut paidan Topin äidiltä kun hän oli tullut Thaimaasta. Mies kirosi mielessään. Polvi ei ollut enää yhtään kipeä.
Otsaa kuumotti ja miestä huimasi. Hän juoksi aseman rappuset ylös ja paiskoi ovia. Asema oli aivan täynnä ihmisiä ja kaikki kääntyivät katsomaan miestä. Mies sujahti kokoonsa nähden hyvinkin sukkelasti ihmisten lomitse ulos laiturille ja laski rappuset alas. Otsalle oli kohonnut kuhmunalku. Mies liukasteli alikulkutunnelin lattialla, mutta ei kaatunut kertaakaan. Vasta ulos tullessa hän makasi mahallaan hiekoittamattomalla kadulla. Mies kirosi taas, mutta äänessään nyt lievää naurua ja huvittuneisuutta. Kun hän nousi ylös repesi paidan hiha maassa sojottavaan naulaan. Hyvä ettei ollut kaatunut tuon päälle.
Mies nousi mäen ylös nelinkontin ja läähätti hengittäessään. Maa oli kylmää ja märkää. Paikoin jäässä ja petollisen liukasta. Kukkulan päältä mies kääntyi joenrantaan ja katkoi kaislat päästäkseen polulle. Rusakko oli juomassa rannan sulassa kohdassa ja miehen nähtyään lähti juoksemaan pää viidentenä jalkana. Miestä hieman nauratti. Kaislat olivat viiltäneet pienenpieniä haavoja miehen käsiin ja ne vuosivat nyt verta. Mies pyyhki käsiään housuihin ja lipesi puroon polviaan myöten. Hän nousi nopeasti ylös kylmästä vedestä ja suuntasi kotitaloa kohti.
Rekku haukkui kuistilla ja hiljeni kun näki miehen portilla. Hölmistyneenä se katsoi miestä ja rupesi taas haukkumaan. Mies erotti haukkeessa ivaa. Sinäkin naurat täällä minulle, totesi mies mielessään. Ensimmäinen rappunen antoi periksi ja miehen jalka upposi lahoon kuistiin. Hän veti jalan ylös ja kenkä jäi kuistin alle.
-Antaa olla, sanoi mies ääneen.
Hän koputti oveen ja odotti. Oven takaa kuului vienoa lauleskelua ja puukenkien kopinaa. Ovi avautui ja hymyilevät naisen kasvot katsoivat miestä oviaukon toiselta puolelta. Naisen suu aukesi ja kummatkin olivat hetken hiljaa.
-Mitä ihmettä sä oot oikein tehnyt? Kysyi nainen ihmeissään ja purskahti nauruun.