IRC-Galleria

Kun kerroit,
että et osaa suhteita.
Tuntui,
että tarkoitit: "en tahdo sinua"
Kyyneleet tulivat jostain kaukaa.
Ei niiden kuulunut valua pitkin poskiani,
ei niin, että sinä näet.
Ne vain tulivat muistuttamaan,
kuinka taas kerran sain pettyä itseeni.
Kuinka taas kerran sain tuntea itseni vastenmieliseksi,
tunsin itseni idiootiksi.
En vain voi sille mitään,
Tahtoisin niin löytää ihmisen vierelleni.
Itkiessä tajusin,
että tahdoin juuri sinut.
En ketä vain,
sinut. Juuri sinut.
Oloani ei helpottanut halauksesi,
ei tuntunut yhtään paremmalta päästää irti,
ei sen jälkeen kun tiukensit otettasi ympärilläni.
Suudelmasikin olivat niin pehmeitä.
Teit hetkestä niin kauniin,
se lasin kaunis hetki ikuistui sydämeeni.
Mutta se lasi samalla hajoitti sen, sydämeni.
Suutelit kyyneleet poskiltani,
teit hetkestä satumaisen kauniin.
Ja vaikka kuinka sanot olevasi paha,
niin voin helpottuneena tietää,
että et ole.
Olet jotain parempaa kuin moni muu.
Sillä pahat ihmiset eivät välitä tuolla tavoin.
Eivät pahat ihmiset pyydä anteeksi.
Mutta onneksi olit hyvä,
tiesin, että aika ei mennyt hukkaan.
Nyt vain pelkään näkeväni sinut,
sinun kasvosi huulesi.
En osaa suhtautua itseeni,
jos tunnen jotain.
En vain voi sille mitään,
että sinä sait minut haluamaan sinua
enemmän kuin yön ajaksi.
Sait minut haluamaan sinut minun elämääni.
En ole hajalla vain takiasi,
olen rikki kaikesta.
Kaikesta siitä,
mitä maailma voi vastaan tuoda.
Mutta olen kipeä siitä,
että en saa sinua niitä kanssani kohtaamaan.
Ehkä liian suuria sanoja,
niin pienestä ajasta.
Joskus sitä vain tuntuu niin helpolta olla.
Niin, siltä minusta kanssasi tuntui,
tuntui helpolta nauraa,
helpolta itkeä.
Vihdoinkin tuntui helpolta
olla oma itsensä.
Mutta et osaa sitoutua,
tahdon uskoa sen olevan totta.
Ehkä huomenna en enää muista sinua.
-vaikka en tahdo unohtaakaan.