Alussa oli suo, kuokka ja sinä. Viskaat kuokan suonsilmäkkeeseen. Mutta sitten näet suuren karhun. Mitä teet? Lyöt karhulta tajun kankaalle. Paljain käsin, tietenkin. Pelästyt suunnattomasti äkkiä ilmenneitä voimiasi, koska vileä hetki sitten olit vain ihan tavallinen nainen. Mietit mikä sinut muutti. Huomaat käsivarsissasi oudon määrän karvaa.. Suuri karvamäärä kauhistuttaa sinua. Mietit, mistä tämä mahtaisi johtua.. No olihan se isäukko aika karvainen... Ei ihme että naapurin Vesa-Erkki ei ole ollut järin kiinnostunut sinusta,. Joten päätät nylkeä karhun ja viedä sen Vesa-Erkille lahjaksi, kenties hän sitten osaisi arvostaa voimiasia ja karvojasi.
* * *
Jes, oon ihan paras !