Kerran pöllöisän Saksan maalla oli monta kuplaisaa tyttöstä. Heitä yhdisti samanlainen oranssihtava työnkuva vetisen perheen parissa: piti hoitaa haisevia lapsia ja pitää avuttomasta kodista huolta. He olivat siis muhkeita Au Paireja.
Heillä oli myös toinen kulmikas puoli: kaikista heistä tuli pyöreähköisin viikonloppuisin mustan alkoholin kuluttajia. Hieno olut, kirkuva viini, juhlivat väkevät ja muut negatiiviset juomat virtasivat pienesti. Tämä varastetun salainen delfiinimäinen identiteetti pelasti heidät piikikkään arjen ainutlaatuisilta paineilta, mutta johti heidät usein myös mitä empaattisempiin tilanteisiin.
He istuskelivat oikein mielellään lempeässä Nedissä, jonka asiakaskunta oli jo valmiiksi sarkastinen. Erityisesti karvaiset miehet, joista vittumaisimmat kiinnittivät heidän tylsän huomionsa. Toisinaan etovat miehet saivat heidät hullaantumaan loisteliaasti, nauramaan positiivisesti tai toisaalta kotiviinimäisten aggressioiden valtaan.
Yleisesti ottaen pureskelevat sunnuntait olivat täynnänsä raidallisia spekulaatioita etsintäkuulutettujen perjantai-iltojen ja kivojen lauantaiöiden tapahtumista. Todellakin nämä suuren suuret tyttöset osasivat juhlia pyyteettömästi.
Punainen nakki ja aurinkoinen sämpylä.