Arkku kaunis valkoinen,
auringonsäteissä kylpee.
Silti ihmiset sen ympärillä suruissaan itkee.
"Eivätkö he ymmärrä; hän on päässyt paikkaan parempaan, paikkaan jossa kaikki on tehty kullasta, paikkaan jossa kipua ei tunneta."
Aamulla heräsin, en halunnut.
Jos vain pystyisin, takaisin palaisin.
Poltin sen muistoihin, muistona se säilyy ain.
Eilen se tuntui todelta, nyt vain unelta.
Saisimpa sut takaisin, eilisestä hakisin.
En enää sua tavannut, silti sut aina muistan
Sä katsoit mua silmiin,
pyysit vapautta,
Et muuta voinut kuin maata hiljaa vuoteellas.
Ei paljoa aikaa ollut,
meidän yhteistä.
Mä tunsin hengityksesi,
jokaisen henkäyksen.
Sun sydän halusi jatkaa.
Mutta sä et jaksanut.
Tunsin ottees hellittävän,
Sun luomet laskeutui.
En enää kuullut henkäyksiä,
En nähnyt silmiä