Olipa kerran norppa. Se asui pienessä tunnelissa, joka oli erittäin pimeä. Tunnelin luukku oli niin pieni, ettei heiveröinen norppa jaksanut siitä ulos tunkeutua. Hän oli kyllä pari kertaa sieltä ulos kurkkinut.
Eräänä iloisena aamuna norppa tunsi itsensä erittäin voimakkaaksi. Hän tunsi voimiensa kasvaneen ja päätti tänä samaisena hetkenä yrittää tunkeutua pimeästä, jo ahtaaksi käyvästä tunnelistaan ulos. Hän ponnisti ja työnsi itseään ulospäin, ja haistoi jo raikkaan ulkoilman. Yhtäkkiä hän tunsi kuin jokin olisi vain imaissut hänet pois tunnelin syövereistä. Hän pääsi ulos tunnelista aavalle merelle! Norppa oli tästä erittäin iloinen. Paitsi sitten kun tajusi ettei enää pääse takaisin sisään.