IRC-Galleria

http://www.youtube.com/watch?v=XRG1O9QJjCE&feature=related

tykkään tästä niin.

yhdessä kuljetaan

päivän kirkkauteen taas

ja ilta on raikas

täynnä tuoksuja

http://www.youtube.com/watch?v=32u34EDB2Ec

menneen karuudessa riudun.

kiulussa kiehun,kun eivät päästä lähtemään.

pois täältä pakenemaan.

ne luokseni saapuu aina ajoittain.

ilman lupaa oven sisään laittaa avaimen.

retaleisilla muistoilla muistuttelee.

voisin kai sen kaiken jo unohtaa.

mutta miksi silloinkaan antaisin sen kaiken pois, joka entisestä muistuttaa.

koska kuitenkin se on pakopaikka, tuskan kourima aika.

olen 21.

täytin sen.

mutta enää en välttämättä tahtoisi vanhentumaan päin mennä.

voisin jäädä tähän ikään.

mutta kuitenkin elää.

vaikka tahtoisin nähdä sut äiti.

sua ikävöin yli kaiken.

kumpa olisin silloin ymmärtänyt.

ymmärtänyt, mitä merkitsisi 20- vuotis synttärini.

niin, että minä sitä juhlisin kunnolla.

sinun kanssasi, äitini.

mutta nyt on jo myöhäistä ymmärtää.

kun sinä et ole enää juhliani juhlimassa täälä.

mutta se on vain ymmärrettävä.

miksi kaiken täytyy ymmärtää?

miksei voi vastustaa.

vastustaa ja huutaa.

olla raivoissa ja kiukussa.

mutta kelle sitä olen.

kun kukaan ei kuitenkaan kuule.

kiitti kaikille onnitteluista. !

aurinko paistaaaaa.

rakastan sitä nii.

äiti.

en osaa sanoa muuta.

suuri on kaipaus.

yhteisestä ajasta jo aikaa.

aikaa,liian paljon.

sydämeen sattuu niin saakelisti.

kun sut joskus vielä kohdata saisin.

mutta luulen, se ei mene niin.

tää ikävä hajottaa, sattuu liikaa, aivan liikaa.

olenko ajan hukkaa?

tiedätkö,mistä tuun ja minkälaiseen tuntoon uponnut on moni pettymys.

tiedätkö,kuinka monet illat olen pidättänyt hengitystäni,ollakseni itkemättä.

tiedätkö,miten usein olen ajatellut,mitä olisi jos minua ei olisi.

tiedätkö,minkälainen on olo ilman äitiä,jota sanoinkuvaamattomasti rakastin.

tiedätkö,kuinka pelkään jokaista ankaraa tuulta, että menetän teidät,jotka olette elämäni.



mä uskallan vain elää, ilman suuria ajatuksia.

mä pelkään löytäväni mustan jään, johon haluamattani kaadun.

enkä enää jaksaisi nousta kurkottamaan unelmiin.

sillä tää suru on liian kova vuotamaan.

tää ikävä liian suuri pintaan nousemaan.

sen jälkeen,jos kaiken vuodattaisin,olisin vain sirpale muiden murtuneiden joukossa.

jolle apu ei ole auttajana, työntekijöiden työaika loppuu kuitenkin ajallaan.

jokaisen oma sisu, se alkuperäinen lujaluonteisuus on ainut auttaja,jos tahdot jatkaa.

jos vielä tahdot rakastaa, haaveilla edes muutamasta unelmasta.

olla mukana elämässä.

lahjan loppuun kuluttaa, siihen asti kun kerran se pois korjataan.

lahjako tämä on, elämä tässä näin.

toivon niin, sitä todella toivon.