IRC-Galleria

EN NUKUTTUA ENÄÄ SAA,TÄÄ KAIKKI AHDISTAA.
KUINKA SEKAISIN ELÄMÄ MENNÄ VOI JA RADALTAAN LUISUA POIS.
RUTIINI JA ARKI,NIIN TYLSÄLTÄ KUN KUULOSTAAKIN.
LUOVAT SILTI TURVAA,JOTA TARVITSEE PIENI IHMINEN.

LAPSI.TUO PIENI JA AVUTON.UUVUTTAVA JA VALLOITTAVA.OMISTAA ELÄMÄN YDINVOIMAN.PÄÄSTÄESSÄSI HÄNET SYDÄMEESI ,HÄN RÄJÄYTTÄÄ PADOT,MURTAA SILLAT,LUHISTAA VARUSTUKSET.PIENILLÄ KAULAAN KIEDOTUILLA KÄSILLÄÄN,MÄRÄLLÄ SUUKOLLAAN,LOHDUTUSTA ANOVALLA ITKULLAAN.NIILLÄ HÄN VALLOITTAA ITSELLEEN MAAN,TAIVAAN JA IKUISUUDEN.

MÄ OLEN NIINKUIN KUULUU PÄIVÄT PIILOSSA,YÖTKIN YKSIN.UMPIKUJILLA NÄILLÄ MÄ OON TOTTUNUT TAISTELUIHIN.MÄ OLEN NIINKUIN JÄÄ,SILTI HAURAS JA SÄRKYVÄ.MUT MÄ EN PELKÄÄ SIRPALEITA,SILLÄ NIISSÄ ON ELÄMÄÄ.SÄ KATSOT MINUA SILMIIN JA SÄ NÄÄT MUN ITKENEEN,ON TURHAN TUNTEETONTA KYSYÄ SYYTÄ SELLAISEEN.

nostathan langenneen jaloilleen.vaihdathan kulkuri mustuneen puhtaan valkoiseen.annathan siipien repaleisten kantaa jälleen.

JA SE SATTUU KUN SIIVET KATKAISTAAN JA YMPÄRILLE JÄÄ VAIN KYLMÄ KUOLLUT MAA.

KUULETHAN ISÄ TAIVAAN,HUUDON LAPSEN EKSYNEEN.
ANNATHAN VOIMASI KILVEKSENI,ETTEN LANKEA MAAILMAN PAHUUTEEN.
KUIVAA KYYNELEET,LAPSEN ITKENEEN.
VAIKKA OHJEITASI KUUNNELLUT EN,TAHDON PALATA TOIVOEN,ETTÄ APUSI ANNAT JA MINUT VIELÄ KANNAT YLI SILLAN HAJONNEEN.

OLISITHAN YSTÄVÄNI KUN MUUT NÄYTTÄÄ SELKÄÄ.PITÄISITHÄN KÄDESTÄNI KUN MÄ PELKÄÄN ELÄMÄÄ.OHJAISITHAN OIKEAAN KUN SUINPÄIN JUOKSEN HARHAAN.ANTAISITHAN ANTEEKSI KUN TILAISUUS TEKEE VARKAAN.AINAKIN MÄ TOIVON NIIN ETTÄ PIDÄT MUSTA KII.PURISTA MUA LUJEMPAA,PURISTA NIIN ET SATTUU.MÄ TAHDON ANTAUTUA.PIDÄ KII ÄLÄ PÄÄSTÄ MILLOINKAAN.

tänään kaikki menee perseelleen,tänään kaikki menee perseelleen.en voi muuta laulaa..