mä tiedän miltä tuntuu sydän hajottaa ja palasista taas uusi rakentaa.
liikaa tyhjiä kasvoja,jotka koskaan ei jaksa kääntyä sulle rautaverhon takaa ei kukaan koskaan tarjoo enempää.
mitä sä tahdot voisit kertoo.on helpompaa myöntää jos tahtoo.
palanen lyijyy sydämessä.leviää kyllä jollet estä.
minut ympäröin tyhjyydellä,jotta voisin nähdä.jotta oppisin itse mitä tunnen ja tietäisin sen.
nyt on mentävä yksin,kulkee pitää ilman varjoo.osan jäätävä taakse,jotta toinen voi loppuun löytää.tätä hetkeä kartoin,tätä väistin,tätä niin pelkäsin.sen on tultava loppuun,nyt on aika viimeiseen tiimaan.
niin tuskaisen läsnä,vaikka pään pois kääntää.vaikka sulkisi silmät kuvas säilyy,eikä mee minnekään.muttei silti tule luo,vaan tuijottaa tuijottamistaan.
kaiken jälkeenkin,vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle.
laimenna mut,haalista mut,poista kokonaan,ehkä on parempi niin.