IRC-Galleria

ystävälle annan palan itsestäni.palan joka on täynnä rakkautta ystävän.ethän jätä minua ja lyö ystävyyden luukkua kiinni,kun olen viereesi tulossa.

en SINUSSA pelkää.en SINUSSA pelkää tänään.SINUN sanasi kaunein ne minua lohduttaa.mä jaksan taas.vaikka pahalta näyttää mä tiedän ME selvitään.pimeä taas tuo mukanaan hallan..mut mun unelmia ei noin vain viedä,vaikka pimeä on ja kyyneleet jäätyy pakkaseen.

kirjottelin tänne pikkase omaa käsialaa.ei nää oo oikeen mistään kotosin,mut "kirjoitan lauluja ja runoja siitä mitä mä nään ja mitä tunnen sisällä pään".

monta ihmistä
- erilaista

kulkee omaa polkuaan.
tietämättä,mitä polkua tahtoisi kulkea.

he valitsevan lavean,polun leveän.

polun joka on moneen kertaan tallottu.
polun,jonka moni on tietämättään valinnut.
polun,joka houkuttelee meitä kiillollaan.

se kiiltää hetken.kiilto vaimenee - kuihtuu pois.

kiilto rahan,välke mammonan.himo kunnian.

ennen itkin itseni uneen.
kyyneleet poskilta vierivät eteen.

tuntui sydämeni raskaalta.
ei sitä kukaan voinut aavistaa.

hymyni alta kyyneleet tulvi.
suolaisen maun huulilla tunsin.

mä enkelin siivin uuteen vuoteen kuljen ja keskiyöllä toivoen hetkeksi silmäni suljen.

SÄ SUURIN OOT.HERRA SUURTEN IHMEIDEN.SINUN VERTAISTAS EI OO.

SUOJELLEN,VARJELLEN LÄPI ÖISEN PIMEYDEN.ASKELEENI TURVAA HÄN.

KAIKKI AMPUU SUORAAN KOHTI ILMAN VAROITUSTA.

MUN SYDÄN RÄJÄHTÄÄ JA RÄJÄYTTÄÄ MUN PÄÄN.

mä tiedän miltä tuntuu sydän hajottaa ja palasista taas uusi rakentaa.
liikaa tyhjiä kasvoja,jotka koskaan ei jaksa kääntyä sulle rautaverhon takaa ei kukaan koskaan tarjoo enempää.


mitä sä tahdot voisit kertoo.on helpompaa myöntää jos tahtoo.
palanen lyijyy sydämessä.leviää kyllä jollet estä.

minut ympäröin tyhjyydellä,jotta voisin nähdä.jotta oppisin itse mitä tunnen ja tietäisin sen.
nyt on mentävä yksin,kulkee pitää ilman varjoo.osan jäätävä taakse,jotta toinen voi loppuun löytää.tätä hetkeä kartoin,tätä väistin,tätä niin pelkäsin.sen on tultava loppuun,nyt on aika viimeiseen tiimaan.

niin tuskaisen läsnä,vaikka pään pois kääntää.vaikka sulkisi silmät kuvas säilyy,eikä mee minnekään.muttei silti tule luo,vaan tuijottaa tuijottamistaan.

kaiken jälkeenkin,vaikka nään mitä teen juoksen taas tanssien miinakentälle.

laimenna mut,haalista mut,poista kokonaan,ehkä on parempi niin.

EN ANELE.EN PYYDÄ YSTÄVYYTTÄ.
TAHDON,ETTÄ MINUT HYVÄKSYTÄÄN KAIKKINE VIRHEINENI JA KAIKKINE ARPEINENI.
EN KAIPAA YSTÄVYYTTÄ JOS PUOLIMATKASSA LAITAT LUUKUN EDESTÄNI KIINNI JA OLET KUIN MITÄÄN EI OLISI OLLUTKAAN.

SIITÄ MINÄ EN PIDÄ,SILLÄ SIIHEN EI OLE KELLÄÄN OIKEUTTA.

SE RAASTAA SYDÄNTÄ.

MUISTA,EN LEIKI ELÄMÄLLÄNI.
VAIKKA EHKÄ SILTÄ SE VÄLILLÄ VOI VAIKUTTAAKIN.
SISÄLLÄNI ON AJATTELEVA JA TUNTEELLINEN TYTTÖ.
OLEN HERKKÄ JA HAAVOITTUVA.
VAIKKA EHKÄ VOIN TUNTUAKIN ELÄVÄNI HETKEÄ KERRALLA JA OLEVANI MITÄÄN TIETÄMÄTÖN HÖPPÄNÄ TYTTÖ.
EHKÄ SITÄ OLENKIN.
MUTTA KUITENKIN TUNNEN,AISTIN,HAAVOITUN JA LOUKKAANNUN NIINKUIN VARMAAN SINÄKIN.
JOTKUT SANOVAT MINUN OTTAVAN ASIAT ITSEENI HERKÄSTI.
TOTTAHAN SE ON.ENKÄ SILLE MITÄÄN MAHDA.

MUTTA VOISIKO SANOA,ETTÄ KERRAN RIKOTTU RIKKOONTUU HERKEMMIN UUDELLEEN.