tuntenut olen sen,kuinka Herra kannattaa sortuneen.
usein pyydän paljon,ehkä liikaakin,mutta Herra antaa sen minkä tarvitsen.
Isä uudistaa totta tosiaan,synkkämielistä kulkijaa.
Herran valo loistaa sydämeen,parantaaa haavat arpeutuneet.
kyllä sä sen tiedät miten vähän siihen vaaditaan,että palasiksi meen,mut siitä huolimatta tämänkin päivän palasista ehjän pikkuhiljaa teet.
sillä juuri tässä näin,vaikka sisälläni huokaan.lienee kaikki oikein päin,kun Sua vasten olla saan.
Tulit vastaan kadulla joukossa ihmisten
Liikaa nähneet silmäs katsoi ei mistään välittäen
Mä huomaan kuinka sä pelkäät jonkun taas löytävän
Kilpesi ainoon halkeeman
Huutaa on kenenkään aivan turhaa
Sillä ketään ei kaupunkimme kuule kuitenkaan
Pimeys ei koskaan saavu yksin luoksesi
Se kantaa sylissänsä Sinun kyyneleitäsi
Mä tiedän ettet tahdo kenenkään huomaavan
Kuinka Sinunkin veres vuotaa
Yksin valvon sängyssä pyörien
Mistään selvää saa mä en, itku silmää pusertaa
Miks'ei uni tuu, vaikka silmät sulkeutuu
Miksei Nukkumatti luoksein tuu ?
Hyörin pyörin nukahdan taas
Viattomaan unelmaan, kanssas lennän pois parempaan
Nyt kai unen saan, lennän suureen maailmaan
Miks täytyy nousta aamuun ankeaan?
Viimein unen saan, lennän suureen maailmaan
Miks täytyy nousta aamuun ankeaan?
enää anna en itseäni pompottaa.liian kauan toivoin,luotin,odotin,paremmasta haaveilin.sitä saa mitä tilaa,ehkä opit sen sä nyt.jos kaiken itse pilaa,on turha olla pettynyt.